Usko on suuri rikkauden lähde, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.
Mutta sinä, Jumalan ihminen, karta kaikkea tätä! Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen.
1. Tim. 6:6–12
Elämän rajallisuus on tullut viime aikoina monella tavalla vastaan. Se on tullut vastaan siksi, että useampien tuttujen ihmisten elämä tässä ajassa on tullut päätökseen. Elämä on loppunut. Toiseksi elämän rajallisuus on tullut vastaan luonnollisesti myös siksi, että tietoisuus oman elämän rajallisuudesta on aivan uudella tavalla tullut vastaan. ALS-taudin luonteeseen kuuluu se, että se etenee loppua kohti toisilla nopeasti ja toisilla hitaasti, mutta paraneminen ei ole tiedossa.
Pyhäpäivän teema, josta otsikko on lainattu, pysäyttää minut miettimään elämän arvoja. On mielenkiintoista se, että vaikka Paavalin Timoteukselle kirjoittama teksti on parituhatta vuotta vanha, se voisi olla hyvinkin kirjoitettu tänä aikana.
Talous, raha, rahanhimo ovat aivan yhtä ajankohtaisia asioita tänään kuin silloin parituhatta vuotta sitten. Kuinka paljon elämää tuntuu ohjaavan kaikenlainen talouteen liittyvä. Vaikka sen tunnustan, että arjen kannalta raha on ajassamme välttämätön, niin asioiden arvottaminen vain rahan perusteella särkee elämän hyvin helposti. Raha kuuluu elämän katoavaisuuteen – tämän elämän rajan tuolla puolella ei rahalla ole mitään merkitystä.
Katoamattomat asiat ovat jotain muuta. Mikä on katoamatonta, joka jää olemaan elämän rajan ylityksen jälkeen?
Kun ajattelemme meille rakkaita ihmisiä, mikä silloin nousee mieleen? Tuskin päällimmäiseksi nousee paljonko tilillä mahtoi olla varoja. Ei – aivan muilla asioilla on arvonsa. Kunkin rakkaan oma persoona, ystävällisyys, yhteys…
Päivän evankeliumitekstissä Jeesus kysyy: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?”
Nimenomaan hengellisissä teksteissä puhutaan sielusta. Ajatuksissani sielussa on kyse ihmisen minästä, persoonasta. Siinä on jotain katoamatonta. Moni muu asia katoaa. Jokainen ikääntyvä ymmärtää, että keho muuttuu ja jonakin päivänä se saavuttaa loppunsa – mutta minä, persoona, sielu jatkaa elämää. Monet poismenneen läheiset yhä saavat vaikuttaa meihin tätä aikaa eläviin.
Mihin kätkeytyvät elämän katoamattomat asiat. Uskon, että ne liittyvät siihen miten rakkaus suhteessa toisiin ihmisiin ilmenee. Huolenpito, välittäminen, kuuleminen, näkeminen ovat asioita, jotka luovat katoamattomia aarteita.
