Sen jälkeen

 

”Sen jälkeen Jeesus kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään julistaen ilosanomaa Jumalan valtakunnasta. Hänellä oli seurassaan kaksitoista opetuslastaan sekä muutamia naisia…”

Luuk.8:1,2a

Päivän teksti alkaa sanoilla: ”Sen jälkeen…” Siis minkä jälkeen?

Luukas oli juuri ennen tätä evankeliumissaan kertonut siitä, kuinka Jeesus oli ollut erään fariseuksen kotona aterialla. Aterialle oli yllättäen tullut nainen, joka tunnettiin syntisenä. Hän oli kyynelillään pessyt Jeesuksen jalat ja kuivannut ne hiuksillaan, ja sen jälkeen öljynnyt jalat hyväntuoksuisella öljyllä.

Tapahtuma herätti keskustelua ja Jeesus sai osakseen syytöksiä.

Sen jälkeen Jeesus lähti jälleen liikkeelle opetuslapsiensa ja muutaman naisen kanssa. Hän kulki kylästä kylään ja julisti ilosanomaa Jumalan valtakunnasta.

Millainen oli tuo ilosanoma, josta hän tuli tunnetuksi. Eikä hän tullut ainoastaan tunnetuksi, vaan avasi aivan uuden aikakauden koko ihmiskunnalle. Mikä oli uutta? Mikä on se ilosanoma, jonka tulisi yhä kuulua ja muuttaa tätä ihmismaailman elämää.

Jeesus lähti jatkamaan matkaa fariseusten luota, jossa hän oli saanut moitteita. Oli saanut moitteita siitä, että häntä oli palvellut syntiseksi tunnettu henkilö. Fariseuksille laki ja käskyt olivat keskeinen asia. Jeesukselle ilosanomassa oli keskeinen viesti: Olet Jumalan rakastama, rakasta sinä heitä, joita kohtaat.

Elävä luonto

 

'Laulakaa Herralle, virittäkää kiitosvirsi,

soittakaa lyyralla kiitosta Jumalallemme!

      Hän peittää pilvillä taivaan ja lähettää maan päälle sateen,

      hän panee versomaan vuorien ruohon.

Hän antaa karjalle ravinnon,

hän ruokkii korpin pojat, jotka huutavat nälissään."

Psalmi 147:7-9

Joitakin vuosia sitten muistan uutisen, että tähtitieteilijät olivat lopultakin löytäneet planeetan, jossa vesi saattoi olla maapalloa vastaavassa muodossa ja elämä mahdollista. Se mikä uutisessa erityisesti kiinnitti huomiota oli, että kyseinen planeetta sijaitsee muutaman tuhannen  valovuoden päässä. Siis jossain uskomattoman kaukana.

Siitä en voi tehdä kuin yhden merkittävän päätelmän. Me elämme ihmeen keskellä. Ihmeen, jonka nimi on elämä. Vaikka kuinka pitäisimme ympäröivää luontoa normaalina ja tavallisena - joka aika ajoin jää jopa huomaamatta - me koko todellisuutta ajatellen elämme ihmeen keskellä.

Psalmiteksti kuvaa tämän ihmeen lähdettä. Luojamme loi elämän todellisuuden ja pitää siitä huolen.

Tänä aamuna palatessani uimasta oli mielenkiintoinen kohtaaminen. Vanha rouva istui rollaattorin päällä. Hänellä oli pieni pussi kädessä. Sitten hän kertoi, että hän joka päivä käy ruokkimassa yhtä varista. Hän kertoi pitävänsä variksesta. Niistä minäkin pidän...

Kun ajattelen arvopohjaa, joka nousee näistä Raamatun teksteistä ja maailman todellisuudesta en voi voi päätyä muuhun muuhun kuin siihen, että luonnosta huolen pitäminen kuuluu mitä suuremmassa määrin ihmisten vastuulle. Niin siinä, kuin monessa muussakin asiassa, kutsumuksemme on toimia Luojan käsinä tässä maailmassa. 

Kaksi maailmaa

 

” Armahda minua, Jumala, armahda minua,

sinuun minä turvaan.

      Minä kätkeydyn siipiesi suojaan,

      kunnes myrsky on ohitse.” 

Ps.57:2,3

Koen todeksi kaksi maailmaa. Nuo maailmat ovat nämä kaksi: ulkoinen ja sisäinen. Ulkoinen maailma koostuu siitä todellisuudesta, jonka voimme nähdä, josta voimme kuulla mitä erilaisempia tutkimuksia ja niin edelleen… Tuo maailma on kaunis ja monipuolinen. Se koostuu ihmeellisestä luonnosta maapallolla – mutta myös siitä laajemmasta todellisuudesta, jota kutsutaan avaruudeksi tai universumiksi. Ulkoinen maailma on käsittämättömän laaja – mutta tuossa laajuudessa tämä maapallo, jossa ihmisenä elämme muodostaa käsittämättömän elävän poikkeuksen.

Toinen maailma on sisäinen maailma. Se todellisuus, jonka koen itsessäni. Siihen kuuluu monen muun asian ohessa sisäinen usko ja luottamus maailman Luojaan ja Vapahtajaamme Jeesukseen, joka avasi rakkauden tien. Elämän toivo ja rohkeus liittyvät vahvasti tähän.

Päivän psalmiteksti avaa nämä molemmat maailmat.