Yksimielisyyttä

"Veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen kehotan teitä kaikkia pitämään keskenänne yhtä, välttämään hajaannusta ja elämään yksimielisinä. Olen näet saanut kuulla Khloen väeltä, että teillä, veljeni, on keskenänne riitoja. Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat: "Minä olen Paavalin puolella", toiset taas: "Minä Apolloksen, Minä Keefaksen, Minä Kristuksen." Onko Kristus jaettu? Onko ehkä Paavali ristiinnaulittu teidän puolestanne? Paavalinko nimeen teidät on kastettu? Jumalan kiitos, en ole kastanut teistä ketään muuta kuin Crispuksen ja Gaiuksen, joten kukaan ei voi sanoa, että teidät on kastettu minun nimeeni. Niin, Stefanaan perhekunnan olen myös kastanut, mutta ketään muuta en muista kastaneeni. Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia, ei kuitenkaan viisain puhein, koska Kristuksen risti silloin menettäisi merkityksensä.

Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima."

1. Kor. 1:10–18

Jos Paavali eläisi tätä meidän aikaamme, mistä hän mahtaisi kirjoittaa? Hänen esiin nostamansa huoli kun on edelleen yhtä ajankohtainen kuin silloin vajaa 2000 vuotta sitten, jolloin hän kirjeensä korinttolaisille kirjoitti.

Hän toivoi, että seurakunnassa pidettäisiin yhtä, vältettäisiin hajaannusta ja elettäisiin yksimielisinä. Mutta hänen toiveensa tuskin totetuivat - vaikka tuskin tuolloinkaan Paavali ei ollut uskon kohde, vaan eri julistajat saivat vahvan asemansa ja heidän erilaisuutensa korostui.

Viime vuodet ovat osoittaneet, kuinka kirkkomme tuntuu hajautuvan kun erilaiset näkemykset erottavat meitä toisistamme. Reilu kuukausi sitten Inkerin kirkossa papeiksi vihityt suomalaiset korostavat näitä erilaisia näkemyksiä. He eivät halunneet tulla Suomessa vihityiksi, koska Suomessa vihitään papeiksi sekä miehiä että naisia.

Tuo kuukauden takainen tapahtuma on ollut vahvasti keskusteluissa esillä ja tilanteeseen osallistuneisia herätysliikkeitä aiheesta tutkitaan ja aiheellisesti mietitään, voivatko ne jatkossa olla Suomen luterilaisen kirkon lähetysjärjestöjä.

Toinen hajaannusta lisäävä tematiikka liittyy myös samaa sukupuolta olevien vihkimisen mahdollistaminen kirkossa. Kirkolliskokous ei sitä toistaiseksi ole hyväksynyt - se ei kuitenkaan ole estänyt pappeja vihkimästä avioliittoon. Useissa seurakunnissa kirkon ovet on avattu myös samaa sukupuolta olevien vihkimiselle.

Toivon, että Paavalin ajatus voisi kirkkoa yhdistää - sanoman Kristuksen rististä tulisi meitä yhdistää. 

Usko uudistuu

"Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen."

Room.5:1-5

Tänään on Suomessa perinteinen uskon puhdistuksen muistopäivä ja sunnuntain teemana on "uskon perustus". Reformaatio eli uskonpuhdistus muistuttaa meitä ajasta, jolloin Martti Luther nosti oman protestinsa roomalaiskatolista kirkkoa kohtaan ja erityisesti aneiden myyntiä vastaan.

Tuo uskonpuhdistus ei ole mitenkään ainoa muutos hengellisessä elämässä. Muutos on kuulunut uskonnollisen ja hengellisen elämän luonteeseen ajan alusta saakka. 

Muistan takavuosina, kun eräässä koulutustilaisuudessa oli teemana se, kuinka suhtautua ihmisten erilaisiin käsityksiin Jumalasta. Muistan kuinka alustaja piirsi taululle ensin Jumalaa kuvaavan kolmion. Sen alapuolelle hän piirsi tikku-ukkoja, jotka keskustelivat Jumalasta. Vaihtoivat asiasta mielipiteitä. Lopputulos oli kuitenkin se, että Jumala on salaisuus, salattu - ja ihmiset keskustelevat aina omasta kokemuksestaan asiasta.

Tämä näkökulma elää. Salattu Jumala pysyy salattuna, mutta ihmisillä on erilaisia kokemuksia hänestä. Kun ajattelen, että näin asia on ollut jo niiden henkilöiden kohdalla, joiden sanat ovat lopulta päätyneet Raamatun sivuille. Raamattua lukeneet tietävät, että noilta sivuilta löytyy monenlaisia kokemuksia ja näkemyksiä. Oleellinen ero on luonnollisesti sillä, onko tekstit ajalta ennen Kristusta, vai kirjoitettu hänen täällä elettyä

Raamatun tekstien äärellä voi kuitenkin aavistaa eräänlaisen punaisen langan, joka yhdistää monien kokemuksia - vaikka kokemukset ajasta riippuen saattoivat olla hyvinkin erilaisia. 

Ytimessä on rauha, jonka voimme löytää Kristuksen kautta. Kristus avasi tien armon yhteyteen Jumalan kanssa. Hän osoitti rakkautta loppuun asti. Hän avasi meille katoavaisille toivon ikuisesta elämästä. Hänen rakkautensa toi toivon elämän ahdistustenkin keskelle.

Miten asiat eri aikoina koetaan - riippuu luonnollisesti ajasta, jossa ihminen elää. 

Jeesuksen lähettiläät

"Minä Paavali, apostoli, joka en ole saanut virkaani ihmisiltä enkä kenenkään ihmisen välityksellä vaan jonka ovat apostoliksi asettaneet Jeesus Kristus ja Isä Jumala, joka herätti hänet kuolleista, tervehdin Galatian seurakuntia, minä ja kaikki kanssani olevat veljet. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille – Kristuksen, joka uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmasta, niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen.

"Olen hämmästynyt, kun te näin pian olette luopumassa hänestä, joka on armossaan kutsunut teidät, ja olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin. Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia. Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme – vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli – hän olkoon kirottu. Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: "jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu."

Yritänkö minä tässä vaikuttaa ihmisiin? Tai kukaties Jumalaan? Pyrinkö olemaan ihmisille mieliksi? Jos vielä pyrkisin miellyttämään ihmisiä, en olisi Kristuksen palvelija.

Teen teille selväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle."

Gal.1:1-12

Tämän kuluneen viikon aiheena kirkkovuodessa on ollut päivän tekstini otsikoksi laittamani: "Jeesuksen lähettiläät." Yksi ensimmäisiä Kristuksen lähettiläitä lienee ollut Paavali, jonka kirjeestä galatalaisille tuo päivän teksti on. 

Hän halusi ilmaista omaa näkemystään näin: "Teen teille selväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen." Ilmaisu tuntuu ensi alkuun hyvin oudolta. Millainen on ilosanoma, joka ei ole ihmismielen mukainen. Tuntuu jotenkin yllättävältä.

Tähän tuo lisänäkökulman Paavalin havainto: "Olen hämmästynyt, kun te näin pian olette luopumassa hänestä, joka on armossaan kutsunut teidät, ja olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin."

Millainen mahtoi olla sen toisenlainen evankeliumi. Ja saattoiko siitä evankeliumista todeta, että se olisi ollut ihmismielen mukainen?

Kun Paavalin tekstejä ja apostolien tekoja lukee on helppo todeta missä Paavali aika-ajoin joutui ikäänkuin vastakkain asetteluun toisten kanssa. Ne tilanteet olivat usein sellaisia, joissa Jeesuksen seuraajilta alettiin vaatia erilaisia lakisidonnaiseen traditioon liittyviä sääntöjä. Kenen luona sai käydä? Kenen kanssa oli mahdollista aterioida yhdessä ja monenlaista muuta...

Paavalille evankeliumi oli auennut Jumalan täydellisenä lahjana. Kristus oli lain loppu. Myöhemmin Galatalaiskirjeessä Paavali toteaa: ""Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki." (Gal.5:22,23)

Tuossa kirjeensä alussa hän toteaa: "Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille – Kristuksen, joka uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmasta, niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto. " Kun ilosanoma Jeesuksen tuomasta armosta ja rauhasta täyttää ihmisen mielen saa Henki sijansa ja alkaa vähitellen tuottaa hedelmää. Hedelmää, joka näkyy ensi sijassa suhteessa lähimmäisiin ja avaa tietä parempaan, kaikille avoimeen maailmaan.

Armollisen käsissä

"Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi,

pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.

Pese minut puhtaaksi rikokseni

ja anna lankeemukseni anteeksi.

Minä tiedän pahat tekoni,

minun syntini on aina minun edessäni.

Sinua, sinua vastaan olen rikkonut,

olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.

Oikein teet, kun minua nuhtelet,

ja syystä sinä minut tuomitset.

Syntinen olin jo syntyessäni,

synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.

Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden –

ilmoita siis minulle viisautesi!

Vihmo minut puhtaaksi iisopilla

ja pese minut lunta valkeammaksi.

Suo minun kuulla ilon ja riemun sana,

elvytä mieli, jonka olet murtanut.

Käännä katseesi pois synneistäni

ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.

Jumala, luo minuun puhdas sydän

ja uudista minut, anna vahva henki."      

 Ps. 51:3–12

Päivän psalmi on sanojensa puolesta hyvin tuttu lähinnä synnintunnustuksen sanoituksena. Kun tänään sen ääreen pysähdyn huomioni kiinnittyy siihen, mihin psalmin kirjoittaja ikään kuin tähtää tai millainen toivomus ja rukous hänellä on synnintunnustuksensa tavoitteena.

Pysähdyn kolmen ajatuksen tai pyynnön äärelle. Ensiksi: "Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden - ilmoita siis minulle viisautesi!" Syyllisyys saattaa sitoa helposti ihmismielen valheen vangiksi, haluun keksiä selityksiä, joilla ei ole tekemistä totuuden kanssa. Totuus ja viisaus kuuluvat yhteen.

Toiseksi psalmin kirjoittaja toteaa: "Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut." Mieli voi murtua, kun syyllisyys paljastuu - kyllähän se varmasti niin on. Mieli onneksi voi elpyä anteeksiannon myötä. Särkyneellä mielellä on mahdollisuus tulla korjatuksi.

Psalmin kirjoittajan kolmas toive: "Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki." Anteeksiannon kokemus, kokemus Jumalan armollisuudesta ja rakkaudesta voi uudistaa ihmismielen ja avata tien eteenpäin.

Erilaisuuden keskellä

"Pietari rupesi puhumaan. Hän sanoi:

"Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa. Hän lähetti Israelin kansalle sanansa, ilmoitti hyvän sanoman rauhasta, jonka Jeesus Kristus on tuonut – hän, joka on kaikkien Herra.""

Ap.t.10:34-36

Pietari sanat liittyvät sadanpäällikkö Corneliuksen kohtaamiseen. Taustalla kerrotaan kuinka Corneliukselle oli ilmestynyt enkeli, joka oli kehottanut kutsumaan Pieterin luokseen. Pietari puolestaan oli nähnyt näyn, jossa hänet kehotettiin syömästä sellaista, mikä oli hänen mielestään epäpuhdasta.

Pietaria sitten tultiin hakemaan ja Pietari lähti tapaamaan Corneliusta. Cornelius oli luonnollisesti toisesta kansasta, koska kuului roomalaiseen sotaväkeen.

Kun he kohtasivat, Pietari ymmärsi tuon yllä lainaamani. Jumala ei erottele ihmisiä. Ihmisen asemaan ei vaikuta, mistä kansasta hän on lähtöisin. Kristuksen tarkoittama rauha on tarkoitettu kaikille.

Näin varmasti on. Surullista se, ettei meidänkään ajassamme tuo rauha ihmisten kesken toteudu - vaan vastakkainasettelut jatkumistaan jatkuvat.

Pidä huolta

"Sitten Jeesus sanoi talon isännälle: "Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän saattavat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinä saat kaikesta palkan. Ei – kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita. Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista.""

 Luuk. 14:12–14

"Pidä huolta itsestäs
ja niistä jotka kärsii.
Anna almu sille
joka elääkseen sen tarvii.
Muista siellä rakentaa
missä koti maahan sortuu.
Koeta niitä rohkaista
jotka päätöksissään horjuu.

Sillä jokainen
joka apua saa
sitä joskus tajuu myös antaa,
tajuu myös antaa,
tajuu myös antaa."

-Pave Maijanen-

Pave Maijasen sanoitus osuu erinomaisen hyvin siihen arvomaailmaan, josta Vapahtajamme puhui eräälle fariseusten johtomiehelle, jonka luona hän oli eräänä sapattina aterialla. Ovet on avattava heikoille, heille, joilla ei mene hyvin. Todella toivoisi, että vastaavat arvot ohjaisivat yhteiskuntamme päätöksiä. Heikko-osaisista tulee pitää huolta.

Pave Maijasen sanat puhuttelevat vielä aivan erityisellä tavalla kun tietää, että vuosia tämän laulun sanoituksen jälkeen Pave Maijanen sai myös osakseen ALS taudin, jolloin aivan varmasti hänestäkin tuli monenlaisen avun tarvitsija.

Sovun salaisuus

"Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu – vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.
Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma.
Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa.
Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten.
Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle.
Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra.
Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen.
Onhan kirjoitettu:
– Niin totta kuin elän, sanoo Herra,
jokainen polvi on notkistuva minun edessäni
ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa.
Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.
Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme."

 Room 14:4–12, 19

Paavalin teksti tuntuu jälleen mielenkiintoiselta. Päivän teksti liittyy siihen, että tänään on rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä 2023. Tekstin tekee mielenkiintoiseksi se, että kuinka Paavali nostaa esiin ihmisten erilaisuutta. Riippumatta siitä, mikä on kenenkin yhteiskunnallinen asema tai millaisia eroja on vakaumuksissa tai uskon käsityksissä.

"Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen." Vastuu elämästä kuuluu tasapuolisesti kaikille. Näin asia ymmärtääkseni on.

On surullista nähdä kuinka monenlainen vastakkainasettelu elää meidän ajassamme. Vastakkainasettelua esiintyy vaikka millä taholla. Vastakkainasettelua esiintyy kirkkomme piirissä. Vastakkain asettelua selvästi ilmenee maassamme poliittisiin taustoihin liittyen. Vastakkain asettelua ilmenee kun puhutaan eri kansalaisuuden omaavista ihmistä tai eri uskonnon piiriin kuuluvista. Laajemmassa näkökulmassa vastakkainasettelua ilmenee jos puhutaan lännestä tai idästä.

Vastakkainasettelu ei johda sopuun, ei johda rauhaan. Tulevaisuus voisi näyttää valoisalta vain jos vastakkainasettelun sijaan avautuisi yhteys kuulla suunnitella rakentavasti tulevaisuutta.

Elämän yllätys

"Damaskoksessa oli Ananias-niminen opetuslapsi. Herra puhutteli häntä näyssä: "Ananias!" "Tässä olen, Herra", hän vastasi. Herra sanoi: "Mene Suorallekadulle ja kysy Juudaksen talosta Saulia, jota kutsutaan Tarsolaiseksi. Hän rukoilee, ja näyssä hän on nähnyt, että Ananias-niminen mies tulee sisään ja panee kätensä hänen päälleen, jotta hän saisi näkönsä takaisin." Ananias vastasi: "Herra, minä olen monilta kuullut, kuinka paljon pahaa se mies on Jerusalemissa tehnyt sinun pyhillesi. Tännekin hän on tullut ylipappien valtuuttamana vangitsemaan kaikki, jotka huutavat avuksi sinun nimeäsi." Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene, minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä. Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden."

Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja sanoi: "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut – Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä." Samassa oli kuin suomut olisivat pudonneet Saulin silmistä, ja hän näki jälleen. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin. Ruokaa nautittuaan hän taas voimistui."

Ap.t.9:10-19a

Kirkkovuosikalenterissa tämän päivän teksteissä kerrotaan Paavalin elämässä tapahtuneesta suuresta yllätyksestä ja sen myötä täydestä elämän muutoksesta. Kerrottujen tapahtumien aikaan hänet tunnettiin nimellä Saulus Tarsolainen. Hän oli lähtenyt matkalle kohti Damaskosta vangitakseen Jeesuksen opetuslapsia. Matkalla hänet kuitenkin kohtasi yllätys. Jeesus ilmestyi hänelle ja hän menetti näkönsä.

Yllä oleva teksti kertoo, mitä tapahtui Damaskoksessa. Hän kohtaa Ananiaksen, joka puolestaan sai Jeesukselta kehotuksen mennä kohtaamaan Saulia. Ananias sai kuulla, että Kristus oli valinnut Sauluksen asekseen tunnustamaan hänen nimeään.

Ja niin kävi, että Ananias kohdattuaan Saulin kertoi Jeesuksen lähettäneen hänet, jotta Saul saisi näkönsä takaisin. Ja niin tapahtui. Kun Saul toipui, hän nousi ja hänet kastettiin. Muutos Saulin mielessä tapahtui kuin hetkessä.

Näitä vaiheita seuraa sitten uusia vaiheita. Fariseuksena tunnettu Saul nimetään myöhemmin Paavaliksi. Lakihenkinen mies alkaa julistaa evankeliumia. Evankeliumia, joka ylittää kaikki rajat. Ilosanoma ei kuulu vain juutalaisten kansaan kuuluville vaan kaikille, myös pakanoille. Kaikki muut kansathan ovat pakanoita.

Voin kuvitella, että maailma aukeni Paavalille aivan toisenlaisena. Hänen julistamaansa evankeliumia kuvasi Jumalan armo ja rakkaus, joka aukeni Kristuksen uhrautumisen  kautta. Armon ja rakkauden kokemus antoivat Pyhälle Hengelle tilan tuoda iloa ja rauhaa ja paljon muutakin hyvää ihmisten sydämiin.

Musiikista

 "Jumala, sydämeni on levollinen, mieleni on tyyni.

Minä tahdon laulaa ja soittaa!

      Herää, harppu, herää, lyyra,

      minä tahdon herättää aamuruskon!"

Psalmi 108:2-3

Mielen tyyneys, sydämen levollisuus kuvaavat hyvin ihmisen onnellisuutta. Uskon niin, että parhaimmillaan elävä usko tuo tullessaan tuon levollisuuden. Levollisuuden, joka on olemassa silloinkin, kun ulkoisesti elämässä on koettavissa monenlaisia huolia.

Omaa elämääni leimaa luonnollisesti nykyisin vakava sairaus. Sairaus, joka ilmenee oireina, jotka tekevät niin puhumisen kuin laulamisen mahdottomaksi. Minut tuntevat tietävät sen hyvin.

"Minä tahdon laulaa ja soittaa..." Tahdon, todella tahdon. Mutta laulamisen aika on ohi. Soittaminen onneksi vielä mahdollista.

Musiikilla on elämälle iso merkitys. Musiikkia on hyvin monenlaista. Kun kuljen kesäisessä luonnossa - lintujen luoma musiikki täyttää ympäristön. Musiikin monipuolisuus sävyttää ihmisten elämää hiukan eri tavalla eri puolilla maapalloamme. Mutta kaikkialla musiikilla on iso roolinsa.

Musiikki niin ikään tuo mieleen ilo ja rauhaa. Musiikilla osoitetaan kunnioitusta. Musiikilla luodaan tunnelmaa. Musiikin rooli on ja pysyy, vaikka oma lauluääni on jo tullut tiensä päähän - ellei sitten kerran saada liittyä enkelkuoroon...

Ristin äärellä

 

"Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.

Kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, hän antoi Jumalalle kunnian ja sanoi: "Tämä mies oli todella viaton.""

Luuk. 23:46-47

Kun Matteus evankeliumissaan kuvaa näitä Jeesuksen viimeisiä hetkiä, hän kertoo kuinka pimeys valtasi kolmeksi tunniksi puolelta päivin ympäristön. Jeesuksen kuolinhetkellä maa järisi,kiviä halkesi, kuolleita nousi haudoista ja temppelin esirippu repesi ylhäältä alas. Sadanpäämies totesi: "Tämä oli totisesti Jumalan Poika."

Millaisia kokemuksia läsnäolijoille tuona hetkenä oli, jäänee salaisuudeksi. Se  mikä on kuitenkin selvää on se,  että Jeesus täytti kutsumuksensa. Kutsumuksen antaa itsensä uhriksi kaikkien puolesta.  

Temppelin esiripun repeämä kertoo  minulle, että tie kaikkein pyhimpään avautui. Jumalan rakkauden todellisuus avautui. Hän oli uhrannut oman Poikansa rakkaudesta luomaansa ihmiskuntaa kohtaan.

Ehkäpä tuo sadanpäämies eli nykytermein lienee olisi komppanian päällikkö, koki jotain hyvin merkittävää.  Koki siitä huolimatta,  että itse oli ollut valvomassa viattoman teloitusta.

Tämä teksti, jonka tapahtuman sisällön puolesta liittyy pitkäperjantaihin, oli jostain syystä sijoitettu tähän päivään.  Mutta hyvä niin - on Kristuksen kärsimyksellä ja kuolemalla merkityksensä joka päivä. 

Uskon perustus

Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija, Jaakobin veli, tervehtii kutsuttuja, joita Isä Jumala rakastaa ja varjelee Jeesusta Kristusta varten. Tulkoon laupeus, rauha ja rakkaus yhä runsaampana osaksenne.

Rakkaat ystävät, rakentakaa te edelleen elämäänne pyhimmän uskonne perustalle, Pyhässä Hengessä rukoillen. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa, että Herramme Jeesus Kristus armossaan johtaa meidät iankaikkiseen elämään. Armahtakaa niitä, jotka epäilevät. Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta! Toisia taas säälikää kavahtaen heitä, inhotkaa jopa heidän ruumiinsa tahraamaa vaatetta.

Juud. 1-2,20-23

Juudas, Jaakobin veli sai myös kirjoittamansa kirjeen Uuden Testamentin kokoelmaan. Kirjehän on hyvin lyhyt - vain yhden luvun mittainen. Mutta sanat, jotka hän kirjeeseensä valitsi olivat keskeiset ja tärkeät.

Hänkin muistutti kirjeen vastaanottajia ja muistuttaa yhä meitäkin, joita Isä Jumala rakastaa. Hän rohkaisee rakentamaan elämää uskon perustalle. Mitä se on? Ymmärrän hänen tarkoittavan sellaista elämän asennetta, jossa rukoillen ja rakastaen tuetaan lähimmäisiä.

Toivon viestiin liittyy muistutus  siitä, että Herramme Jeesus Kristus johtaa meidät iankaikkiseen elämään. Sana muistuttaa siitä, että elämä täällä ajassa on rajallista, mutta kuoleman rajan ylityksen jälkeen elämä onkin iankaikkista. Mitä se tarkoittaa ja millaista se on - se on luonnollisesti meille tässä ajassa eläville suuri salaisuus. Mutta usko kantaa eteenpäin.

Uskon tukeminen kuuluu kristityn elämään. Kyse ei ole siitä, että joka välissä pitäisi ryhtyä saarnaamaan. Pääosin lienee kyse armahtavasta ja rakastavasta asenteesta. Se antaa tukea ja synnyttää uskoa.

Elämän leipä

 

"Monet Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan. Jeesus kysyi niiltä kahdeltatoista: "Aiotteko tekin lähteä?" Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.""

Joh.6:66-69

Mitä olikaan tapahtunut, kun monet Jeesuksen seuraajistaan päättivät lähteä omille teilleen? Löydät luonnollisesti oikean vastauksen, jos luet Johanneksen evankeliumista katkelmaa edeltävät tapahtumat.  Mistä siis Jeesus oikein oli puhunut, että hän sai monen ihmisen mielen kääntymään Simon Pietaria ja muita läheisimpiä lukuunottamatta?

Juutalaiset olivat alkaneet vaatia Jeesukselta tunnustekoa, että he uskoisivat häneen. He viittasivat siihen kuinka Mooseksen aikana Jumala oli antanut heille mannaa syötäväksi, johon Jeesus vastasi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni ei koskaan ole nälissään, joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan." "Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä." "Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää elää ikuisesti. Leipä,jonka minä annan, on minun ruumiini."

Kun Jeesus puhui näin, suurin osa läsnäolijoista suuttui ja lähti. He eivät pitäneet, kun Jeesus avasi merkitystään heille: "Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä."

Kun Johanneksen evankeliumi on evankeliumeista viimeisimpänä kirjoitettu noin vuonna 100 jKr, silloin lienee jo kristittyjen keskuudessa tapana nauttia pyhää ehtoollista. Ehtoollisen sisällöllä oli merkityksensä. Tuossa evnakeliumin kertomassa tapahtumassa ei Jeesus ollut vielä asettanut ehtoollista. Meille tämän päivän kristityille asia on toisella tavalla tuttu eikä yllätä meitä samalla tavalla.

Saamme Pietarin kanssa liittyä joukkoon ja liittyä hänen sanoihinsa: "Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."

Parantaja

 

"Eräässä kaupungissa Jeesus kohtasi miehen, joka oli yltä päältä spitaalin saastuttama. Nähdessään Jeesuksen mies lankesi kasvoilleen ja rukoili: "Herra! Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut." Jeesus ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: "Minä tahdon. Tule puhtaaksi." Tauti lähti miehestä heti. Jeesus kielsi häntä kertomasta tästä kenellekään ja sanoi: "Käy näyttämässä itsesi papille ja anna puhdistumisestasi Mooseksen lain mukainen uhri todisteeksi heille." Jeesuksesta puhuttiin kuitenkin yhä laajemmalti, ja ihmisiä kokoontui sankoin joukoin kuulemaan häntä ja hakemaan parannusta tauteihinsa. Mutta hän vetäytyi jälleen autiolle seudulle rukoilemaan."

Luuk. 5:12-16

Sairastuminen on asia, mikä ihmiselämässä on hyvin usein koettua. Ihmisiä, jotka voisivat sanoa: "En ole koskaan sairastanut," heitä tuskin on olemassa. Flunssat tulevat ja menevät - niistä varmasti meillä lähes jokaisella on omat kokemukasensa. Hieman toisenlaiset vakavammat sairaudet ovat onneksi hiukan harvinaisempia. 

Evanliumain katkelmassa Jeesus kohtaa spitaalisen eli lepratautia sairastavan miehen. Tuohon aikaan tauti velvoitti siitä kärsiviä eristäytymään. Sikäli se on ymmärrettävää, koska taudin tarttuvuutta haluttiin välttää. Tämä rajoittuneisuus jatkui hyvin pitkälle 1900-luvulle saakka. Sittemmin sairauteen on löydetty parantava lääkitys.

"Herra! Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut."  Näin tautia sairastanut lähestyi Jeesusta ja Jeesus tarttui hänen ja totesi: "Minä tahdon. Tule puhtaaksi." Ja mies parani. Hän sai vain pyynnön käydä näyttäytymässä papeille, jotta nämä voisivat todeta hänet terveeksi ja antaa siten myös luvan palata muiden ihmisten yhteyteen.

Tuossa ajassa sairauksia pidettiin synnin seurauksina. Jeesus kuitenkin muutti omalta osaltaan näkemyksiä. Hän pysyi yhteyksissä sairastavien kanssa ja avasi heille  elämän elettäväksi ja nautittavaksi.

Uskon salaisuus

" Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä."

Joh.9:37,38

Usko ei vain kuulu asioihin, joilla osaisin kehuskella. Se ei tunnun mitenkään asettuvan mitattavaksi. En voi – enkä oikeastaan haluakkaan – vakuuttaa edes itseäni uskoni oikeellisuudesta. Usko ei vain suostu tarkasteltavaksi.

Minulle on uskon esikuvana jo vuosia ollut isä, joka toi poikansa Jeesuksen parannettavaksi ja sanoi: ”Jos sinä jotain voit, niin auta…” ja Jeesus vastasi tähän tapaan: ”Jos voit… kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Johon taas isä: ”Minä uskon – auta minun epäuskoani.” Usko ja epäily kulkevat aina käsikädessä. Onkohan tämä oikeaa uskoa??

Päivän evankeliumissa näkönsä saanut mies joutui tentattavaksi. Hänen uskonsa joutui fariseusten tenttiin.

Mutta hän tiesi jotain – hän tiesi, että jotain on oikeasti tapahtunut. Ennen en nähnyt – nyt näen. Mies ei oikein tuntunut edes tietävän, kuka oli tuo, joka hänet oli parantanut. Hän vain tiesi, että jotain oli muuttunut. Hän oli alkanut nähdä.

Katkelman loppupuolella hän tunnistaa ja tunnustaa Jeesuksen parantajakseen ja pelastajakseen.

Usko avaa edelleen silmiä. Voi olla, että sokea jää sokeaksi – mutta silti usko avaa näkemään jotain uutta. Usko avaa todellisuuden Jumalan maailmana. Elämä on enemmän. Elämällä on perusta. Elämän katoavaisuuden keskelle syntyy toivo. Yhä usko lisää kykyä nähdä.

Onko uskoni oikeaa? Mistä tiedän uskovani ihan oikeasti? Vaikea juttu – lohdutukseksi voin kuitenkin sanoa, että meitä ei ole kutsuttu uskomaan omaan uskoomme. Minulta ainakin puuttuu se mittari, jolla mittaisin omaa tai toisten uskoa. Ainoa tärkeä asia, johon uudelleen ja uudelleen haluan tarttua, on tämä: Tiedän, että meillä on hyvä Vapahtaja. Tiedän hänen rakkautensa kantavan. Uskon hänen anteeksiantamuksensa riittävän. Uskon hänen lupauksensa pelastavan. Omaa uskoani sen sijaan en osaa mitata – luotan vain lupaukseen, että hänen luokseen pyrkivää ei heitetä pois.

Tämän päivän blogiteksti on lainaus vuonna 2017 pitämästäni saarnasta.

Rakkauden sisällöstä

 

Jeesus sanoi:
"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi."

Matt.5:17-19

Päivän teksti on katkelma Jeesuksen vuorisaarnaksi nimetystä tekstistä. Vuorisaarnan alussa on monille tuttu Jeesuksen puhe: "Autuaita ovat..."  Heitä oli esimerkiksi hengessään köyhät, murheelliset, kärsivälliset... ja niin edelleen. Lisäksi hän toteaa seuraajilleen, että he ovat maan suola.

Suolan tehtävänä on antaa ruualle makua. Suola ei ole se varsinainen ruoka, mutta ilman sitä moni ruoka jää mauttomaksi.

Kun Jeesus nostaa esiin lain käskyt ja toteaa, etteivät ne katoa minnekkään, hän ei ole puhumassa pelastuksen ehdoista, vaan sen seurauksista. Kun he, jotka ovat saaneet kokea onnellisuutta kaiken kärsimyksenkin keskellä - eli saavat olla autuaita - hehän ovat saaneet kokea tulleensa Jumalan rakastamiksi kaikista elämän vaikeuksista huolimatta. 

Heidän kutsumuksena on toimia elämän suolana eli tuoda elämän makua ympärilleen. Se tapahtuu osoittamalla läheisilleen rakkautta. Mitä se sisällöltään on? Käytännössä hyvin pitkälti tuttu kymmenen käskyä avaavat rakkauden sisältöä. Se ei muutu.

Toisen rinnalle

 

"Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä. Ei Kristuskaan ajatellut itseään. Onhan kirjoitettu: "Sinun herjaajiesi herjaukset ovat osuneet minuun." Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat, antakoon teidän olla keskenänne yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti, niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta ylistäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää."

Room.15:1-6

Kun pysähdyt Raamatun tekstien äärelle, ei tekstejä kannata lukea etsien opinkappaleita. Tietenkin Raamatusta löytyvät uskomme perusteet, koska kyseinen kirjakokoelma kertoo meille Jumalan rakkaudesta ja Kristuksesta. 

Tekstejä lukiessa on hyvä huomioida, että kirjakokoelma on syntynyt noin tuhannen vuoden aikana - ja sen kokoonpanokin on elänyt.

Kun me puhumme Jumalasta - Jumalasta, joka on salattu - me puhumme omasta kokemuksestamme liittyen häneen. Kunkin kokemukset ovat hyvin yksilöllisiä. Ja ymmärtääkseni tämä pätee myös Raamatun tekstien kirjoittajiin. Siksi heilläkin on hyvin erilaisia kokemuksia. Jos vaikka luet Vanhan Testamentin ja Uuden Testamentin tekstejä - kokemukset ovat välillä hyvinkin toisistaan poikkeavia.

Paavalin kokemukset tuntuvat hyvin raikkailta. Hän kuvaa hyvin uskosta syntyviä johtopäätöksiä: "Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä."

Vaikka tuolla Paavalin tekstillä on ikää jo noin 2000 vuotta - ei se ole vanhentunut, vaan toimii hyvänä neuvona tänäkin päivänä.

Elämän rajallisuus

 "Jumala, minun Jumalani,
sinua minä odotan,
      Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua
      ja uupuu autiomaassa ilman vettä.
Pyhäkössä saan nähdä sinut,
kokea sinun voimasi ja kirkkautesi.
      Suurempi kuin elämä on sinun armosi.
      Minun huuleni ylistävät sinua.
Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän,
minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi."

Psalmi 63:2-6

Kulunutta viikkoa olen viettänyt ALS-potilaiden ja heidän puolisoittensa sopeutumisvalmennuskuntoutuksessa. Eräs tematiikka, joka täällä luonnollisesti elää on se, että tähän tautiin ei ole paranemista odotettavissa. No se on tietenkin meille kaikille jo tutuksi tullut asia.

Elämän rajallisuus on hyvin totta. Ymmärrän, että psalmin kirjoittajakin toteaa: "Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua..."

Elämän rajallisuus kuuluu kaikille. Se kuuluu niin sairaille kuin terveille. Elämällä on vain rajansa. Jossain vaiheessa herää todennäköisesti myös kaipaus Jumalan luokse - pääsy rajan toiselle puolelle. Milloin niin käy - sitä ei kukaan tiedä. Tänään on tärkeä elää tätä päivää.

Ylläoleva kuva on tänään kuvattu Punkaharjun hautausmaan sodassa kaatuneiden hautausmaalta. Hautoja oli runsaasti. Jokaisessa hautakivessä luki, missä tuo raja oli ylitetty eli missä kaatuminen oli tapahtunut.

Tänään elämme tätä päivää. Täyttyköön sydän kiitoksesta Jumalalle, joka on tämän päivän elettäväksi antanut.

Ruuan äärellä

 

Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme. Älä ruoan vuoksi hajota Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa. Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi. Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.

Room. 14:19-23

Rauhan rakentaminen ja keskinäinen vahvistaminen ovat elämässä merkittäviä asioita. On hyvä nähdä tuollaiset arvot tärkeiksi.

Teemasta kirjoittaessaan Paavali ottaa teemakseen ruuan ja juoman. Samanlainen tematiikka ei ole samalla tavoin ajankohtainen kuin kaksituhatta vuotta sitten. Ymmärtääkseni tarjolla ei ole kenellekkään uhrattua ruokaa. Noihin aikoihin se saattoi olla isokin kysymys.

Tämän päivän ajankohtainen näkökulma puolestaan liittyy siihen, onko lihan syöminen sallittua. Yhä enemmän on heitä, jotka kutsuvat itseään kasvissyöjiksi. Monille se on myös eettinen kysymys. On heitä, jotka kokevat lihan syönnin vääräksi.

Kun kohtaamme ruuasta eri tavoin ajattelevia ja kokevia, on varmaankin hyvä kunnioittaa erilaisia näkemyksiä

Minulle asia muuttumassa vielä yhden askelen eteenpäin. Suurimman osan ruuasta nautin jo letkun kautta suoraan vatsaan. Suun kautta on mahdollista nauttia vain hyvin vähän soseutettua ruokaa. Näin elämä muuttuu.

Oli tilanteemme mikä tahansa, ravinto on jokaiselle meistä välttämätön ja siitä on pidettävä huolta.

Oleellisen äärellä

 "Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli, jonka Jumala, meidän pelastajamme, ja Kristus Jeesus, meidän toivomme, ovat määränneet tähän virkaan, tervehtii Timoteusta, omaa hengellistä poikaansa. Isän Jumalan ja Herramme Kristuksen Jeesuksen armo, laupeus ja rauha sinulle!

Makedoniaan lähtiessäni kehotin sinua jäämään Efesokseen, jotta kieltäisit siellä eräitä levittämästä vieraita oppeja ja harrastamasta taruja ja noita loputtomia sukuluetteloita. Ne johtavat vain turhiin tutkisteluihin eivätkä palvele Jumalan suunnitelmaa, joka avautuu vain uskolle. Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. Eräät ovat eksyneet tästä pois ja ruvenneet jaarittelemaan joutavia. He haluavat esiintyä lainopettajina, vaikka eivät itsekään ymmärrä, mitä puhuvat ja mitä niin varmasti väittävät."

1. Tim.1:1-7

Viime vuosina kirkkomme sisällä on käyty hyvinkin kireää keskustelua siitä, mikä on sallittua ja mikä ei ole. Sehän on jopa johtanut siihen, että joidenkin herätysliikkeiden pappeja on viime aikoina vihitty itäräjan toisella puolella.

Taustalla on ymmärtääkseni ollut halu pitäytyy menneiden aikojen traditiohin. Paavalin kirje Timoteukselle herättää mielessäni tämän tilanteen. Efesoksesta ymmärtääkseni löytyi julistajia, jotka pitäytyivät vieraisiin oppeihin ja traditiohin.

Paavali toteaa kuitenkin, että Jumalan suunnitelma avautuu vain uskolle - ei siis perinteisiin lakiteksteihin. Paavali toteaa: "Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta."

Meidän uskoamme eivät määrittele lakitekstit, tunnustuskirjat tai muut vastaavat tekstit. Uskomme liittyy Vapahtajaamme, hänen esimerkkiinsä, hänen rakkauteensa, joka johti hänet uhriksi meidän puolestamme. Siinä lepää toivo.

Auttamisesta

 

"Jeesus sanoi:

"Varokaa tuomasta hurskaita tekojanne ihmisten katseltavaksi, muuten ette saa palkkaa taivaalliselta Isältänne.

Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee, jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.""

Matt.6:1-4

Olen monesti jo kirjoittanut rakastamisesta. Lähimmäisen rakastamisessa on hyvin pitkälti kyse elämän asenteesta. Kyse ei ole siitä, että nähdesäsi jonkun ihastuisit tai päättäisit rakastaa. Rakkaus on asenne, joka syntyy ihmismieleen silloin, kun itse on saanut kokea tulleensa rakastetuksi.

Rakkaus saa muotonsa suhtautumisessa toisiin ihmisiin. Sitä ei tehdä palkkion ansaitsemiseksi tai maineen saamiseksi toisten ihmisten silmissä. Rakkaus vain on elämäntapa. Rakkaus avaa silmät näkemään ja korvat kuulemaan ja saa siksi myös tarvittaessa toimimaan.

Rakkaudesta

 "Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.”

    Lainopettaja sanoi hänelle: ”Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.” Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.”"

Mark.12:28-32

Rakkauden luonteeseen kuuluu herkkyys. Rakastava kuuntelee toista hyvin herkällä korvalla ja huomaa usein pienenkin muutoksen ilmeissä tai olemuksessa.

Tällaiselle rakkauden herkkyydelle on olemassa esteitä – eihän se nimittäin ole ihan tavallista.

Eräs näistä rakkauden esteistä on uskomus. Meidän uskomuksemme säätelevät hyvin vahvasti kykyämme kuulla ja nähdä ihmiset ja asiat aidosti. Ennakkoluulot sumentavat näkökyvyn ja tekevät korvamme kuuroiksi. Omat ajatukset ja oletukset pistävät meidät näkemään olemattomia ja kuulemaan sellaista, mitä kukaan ei sanonut.

On aivan sama, ovatko ennakkoluulomme myönteisiä vai kielteisiä – ne estävät meitä rakastamasta – ja olemasta herkkiä toisillemme.
Jos haluat rakastaa – jos haluat ottaa vakavasti sen Jumalan käskyn, jonka äärellä olemme – silloin kannattaa pysähtyä pohtimaan omia uskomuksia ja ennakkoluuloja, joita me kohdistamme toisiimme.

Leimat, joita toisiimme lyömme, ovat aina vaarallisia ja loukkaavia. Näin, jopa silloin kun nuo leimat ovat sisällöltään eri tavoin imartelevia – ne estävät aidon ja avoimen kohtaamisen.

Rakkauden kaksoiskäsky on Kristuksen käsky, se on Jumalan antama käsky. Jumalan, joka itse on rakkaus.

Uskon niin, että Jumalan rakkaus meitä kohtaan on ennakkoluulotonta, herkkää. Hän ei lyö leimoja – niin kuin Kristus ei lyönyt leimoja, vaan kohtasi kaikenlaisia ihmisiä aidosti. Hän näki ihmisten hädän, sairaudet, syyllisyydet, muiden antamat leimat – ja rakasti. Auttoi. Armahti.

Rakkaus syntyy aina rakkaudesta. Lepääminen Jumalan rakkaudessa – synnyttää rakkautta hänen luomaansa maailmaa kohtaan ja ihmisiä kohtaan.

Rakasta ja palvele

 

"Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne.

Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia."

Gal.5:13-18

On hyvin mielenkiintoista, kuinka välillä voi kokea sitä, kuinka tekstit aukeavat aivan uudella tavalla, Ei niin, että tekstit olisivat mihinkään muuttuneet - vaan ennemmin on kyse siitä, että yksityiskohtien sijaan voi katsella kokonaisuutta.

Näenkö metsän puilta - lienee tuttu kysymys. Ja näkökulma on hyvä pitää mielessä myös silloin kun ottaa käsiinsä Raamatun ja lukee sitä. On aivan eri asia tarttua yksittäiseen jakeeseen, kuin tarkastella kokonaisuutta. Mitä kirjoittajat haluavat kertoa. 

Paavalin tekstejä lukiessa viime aikoina, jostain syystä tämä linja on auennut silmien edessä. Jopa aivan niin, että se on jopa yllättänyt. Tutut tekstit ovat auenneet.

Yllä oleva katkelma Galatalaiskirjeestä liittyy selkeästi siihen tematiikkaan, josta Paavali hyvin monessa tekstissään kirjoittaa. Laki ei määrittele sitä elämän mallia, johon meidät kristittyinä on kutsuttu. Siihen on hyvin yksinkertainen malli: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Jos revimme toisiamme, voimme tuhota toisemme. Lakiin vetoaminen on usein juuri tällaista repimistä. Erilaisilla käskyillä halutaan vain rajoittamalla rajoittaa.

Kun Henki ohjaa, rakkaus toteutuu. Paavali toteaa: "Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki." (Gal.5:22,23)