Elämän ihme

 

Ylistys hänelle, joka pystyy voimallaan vahvistamaan teitä, niin kuin ilmoittaa evankeliumi, jota minä julistan, sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, se paljastettu salaisuus, joka on ikiajoista saakka ollut kätkettynä! Nyt se on saatettu julki ja annettu ikuisen Jumalan käskystä profeetallisissa kirjoituksissa tiedoksi kaikille kansoille, jotta ne johdettaisiin uskoon ja kuuliaisuuteen. Saakoon Jumala, joka yksin on viisas, Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisen ylistyksen! Aamen. 

Room. 16:25–27

Elämä on salaisuus. Näin olen monesti ajatellut. Kun ilmaisen asian näin olen ajatellut sitä elämän ihmettä, jonka keskellä elämme.

jotka seuraavat minua vaikkapa facebookissa tietävät sen, että jaksan kuvata ympärillämme olevaa luontoa, maisemia, lintuja ja vaikka mitä, mikä tähän elämän todellisuuteen kuuluu.

Mutta elämä on ihme ja ihmeenä suuri salaisuus.

Olen usein maininnut vuosien takaisesta uutisesta, jossa tähtitieteilijät kertoivat, että oli löytynyt planeetta, jolla olisi elämän edellytykset. Edellytykset siksi, että siellä ilmeisesti olisi mahdollista olla vettä samoissa olomuodoissa kuin maapallolla. Se antaisi elämälle mahdollisuuden. Uutiseen liittyi myös tieto, että kyseinen planeetta sijaitsisi joiden tuhansien valovuosien päässä.

Tästä syystä elävä luonto, jonka keskellä elämme - ja jnka osina olemme itsekin - on maailman todellisuudessa varsinainen ihme.

Onko tämä ihme sattuman tulos? Onko se saanut alkunsa tyhjyydessä tapahtuneessa alkuraäjähdyksessä ja ympärillämme on havaittavissa tämän sattuman tulos? Sitä on minun kovin vaikea uskoa.

Onko kaiken tämän takana Hän, jota kutsumme Jumalaksi, maailman Luojaksi. Näin uskon.

Paavali päättää kirjeensä roomalaisille tämän Jumalan kiitokseen ja kertoo, että Hän jo profeettojensa välityksellä on avannut evankeliumin salaisuutta, jonka Kristus näytti eläessään todeksi. Maailman Luoja on rakkaus. Hän antaa toivon, hän vahvistaa silloinkin kun elämän vaikeat ajat ovat käsillä.

Kun lukee Vanhan Testamentin tekstejä, vaikkapa psalmeja - tämän Jumalan armollisuus avautuu jo siellä.

Uskon tiellä

 

"Muistattehan Abrahamin: "Hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."

Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko. Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat. Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen. Näin ne, joilla on usko, saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa, joka uskoi."

Gal. 3:6–9

Paavalin teksteissä jotenki hyvin olennainen teema on usko Jeesukseen. Tuolla uskolla oli monenlaisia vaikutuksia. Ihmisiä ei enää luokiteltu lain käskyjen perusteella. Oleellista oli usko.

Usko yhdisti erilaisilta taustoilta tulleita ihmisiä. Eri kansalaisuudet eivät olleet rajoja eikä ihmisen asema yhteiskunnassa olit sitten vapaa tai orja.

Usko vaikutti Paavalin perustamissa monissa seurakunnissa - usko loi rakkautta ihmisten välille.

Kun Jeesus eli elämäänsä ihmisenä hän herätti monissa uskon - ei toki kaikissa kohtaamissaan. Monet lähtivät häntä seuraamaan. Syy siihen oli useimmiten varsin yksinkertainen. He tulivat tavalla tai toisella osallisiksi rakkaudesta. Moni heistä koki parantuvansa tai vapautuvansa mieltä sitovista ahdistuksista.

Lopulta rakkauden tie vei Vapahtajamme ristille ja hautaan asti - vain siksi, että sen suurempaa rakkautta ei ole kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.

Mistä usko syntyy tänään? Mitä silloin tapahtuu - vai tapahtuuko jotain? Nuoruudessani muistan monesti kuulleeni puhuttavan uskon ratkaisusta - tulihan sellainen itsekin tehtyä. Mutta syntyykö usko ratkaisusta. En oikein jaksa siihen uskoa. Uskossa on kyse enemmästä kuin päätöksestä.

Monesti olen miettinyt, että elämään kuuluu asioita, jotka kätkevät sisälleen salaisuuden. Tarkoitan näitä kolmea asiaa: usko, luottamus, rakkaus.

Kaikkien niiden syntyyn liittyy salaisuus. Ne tarvitsevat jotain muuta kuin ratkaisun tai päätöksen. Kaikkien kolmen luonteeseen kuuluu kokemus lahjasta. Kaikki nuo koskettavat syvällä tavalla omaa minää - sitä kuka minä lopulta olen.

Enpä ihmettele, että apostoli Paavali löytäessään tämän aarteen, jakoi sitä ympärilleen ja usko lähti leviämään ja on tavoittanut monet meistäkin.

Mieli uudistuu

"Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen. Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa."

Kol. 3:9–11

Kun näitä kirkkovuosikalenterin päivittäisiä tekstejä lukee päivittäin niin huomaan aika ajoin yllättyväni. Niin kävi tänäänkin.

Tämä Paavalin kirje kolossalaisille oli nuoruudessani yksi mun luetuimmista teksteistäni. Mutta se on mielenkiintoista, että kun lukee tekstejä - siis mitä vain tekstejä - nin huomionsa kiinnittää milloin mihinkin.

Kun tänään aamulla eteeni aukesi tämä yllä oleva katkelma yllätyin jälleen. Tällaiseen tekstiin en ole Kolossalaiskirjeessä kiinnittänyt huomiota. Luonnollisesti se johtuu siitä, että eri iässä tai eri elämäntilanateessa tai erilaisessa tarpeessa huomio kiinnittyy eri asiaan.

Nyt tuli tällä viikolla esiin jo toinen kerta, jolloin selvästi painottuu se, että ihmisten erilaisuudella ei ole merkitystä. "Kristus on kaikki, hän on kaikissa." Elinvuosien aikana ihminen voi oppia tuntemaan Luojaansa paremmin ja paremmin. Kristus elää kaikissa, jotka on kastettu ja sydämessä on uskolla sijansa. Meidän persoonamme voi olla hyvinkin erilainen - mutta toivomme on yhteinen.

Niin kuin lapsi

 

Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.

Mark. 10:13–16

Yllä oleva Markuksen evankeliumin teksti lienee monille tuttu. Teksti kertoo kuinka Jeesuksen luokse tuotiin lapsia. Tuohon aikaa lapsi sai kansan keskellä usein arvostuksensa vasta kun hän oli noin yhdentoista vuoden iässä tullut tuntemaan lain. Jeesuksen arvostus oli kuitenkin aivan toisenlainen.

Lapsilla on yleensä merkillinen vaikutus. Lapset usein monella tavalla yhdistää ihmisiä. Jos lapset leikkivät keskenään - vanhemmatkin tulevat keskenään tutuiksi. Näin se usein menee. Lapset eivät erottaudu toisistaan samalla tavalla kuin aikuiset tekevät. Kaveri on usein helppo löytää.

Mutta mitä voisi olla se, että Jumalan valtakunta on lasten kaltaisten valtakunta?

Tämä saa minut miettimään sitä, mikä lapsen elämässä on erilaista kuin aikuisen. Lapselle elämä on aivan eri tavala lahjaa kuin aikuiselle. Hän ei käy töissä tienaamassa palkkaa tullakseen toimeen. No - ei hän eläkkeelläkään tullakseen toimeen. Hänelle toimeentulo on lahjaa, huolenpitoa. Monen lapsen ominaisuus on saada vahvasti tulla rakastetuksi täysin riippumatta siitä millainen on.

Mahtaako se olla niin, että Jumalan valtakunta otetaan vastaan samalla tavalla kuin lapsi saa ottaa elämänsä vastaan. Lahjana puhtaasta rakkaudesta. Ilman ansioita, ilman mainetta.

Evankeliumin katkelmassa on kohta, joka myös herättää pientä huolta. Opetuslapset moittivat tuojia... Liekö siinäkin jotain, mitä pitäisi tässä meidän ajassamme hiukan miettiä.

Yksi kokonaisuus

Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

 1. Kor. 12:12–13

Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.

Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Yksi on Jumala, kaikkien Isä!
Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.

Ef. 4:3–6

Paavali kirjeissään usein kirjoittaa kristittyjen yhteydestä, yhteen kuuluvaisuudesta tai krisittyjen muodostamasta yhdestä kokonaisuudesta. Kristittyjen joukko on kuin ihmisruumis. Ihmisruumis, jossa on monenlaisia osia, jäseniä. Simät,  korvat, suu, pää, kädet, jalat, varpaat ja tietenkin iso joukko piilossa olevia elimiä sydän, keuhkot ja kaikki muutkin osat. Mitä sitten vain elävästä ihmisestä voi löytyä. Elämän kannalta näkyvät ja näkymättömät kehon osat kaikki merkkittäviä.

Kristus tässä maailmassa on läsnä tässä kristittyjen muodostamassa kokonaisuudessa. Kokonaisuus syntyy hyvin monenlaisista ihmisistä. Paavali kirjoitti juutalaisista ja kreikkalaisista - mainitsi tietenkin kreikkalaiset siksi, että Korintti sijaitsee Kreikan alueella - olivat he sitten orjia tai vapaita. 

Tätä ihmisten erilaisuutta voitaisiin hyvin laajentaa. Meidän aikanamme puhutaan ihmisistä heteroseksuaaleina tai homoseksuaaleina tai miehistä tai naisista tai muusukupuolisista.  Tämä ihmisten erilaisuus ei sulje pois mahdollisuutta olla osa kristittyjen yhteyttä.

Oleellista on se, että meitä kristittyjä yhdistää yksi ja sama Henki. Tämä yhteys tulisi pyrkiä säilyttämään. Toivo kuuluu kaikille. Kaikki ovat Jumalan rakastamia. Kaikkia tulee rakastaa.

Kirkolliskokousvaalit lähestyvät  Toivon, että tuo yhteyden löytäminen erilaisuuden kesken nousisi voitolle niin, että kirkossa tehtäisiin päätöksiä jotka eivät sulje ketään ulos.

Valon päivä

"Jeesus puhui kansalle ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”"

Joh. 8:12

Tänään on loppiainen, tuo pyhäpäivä, joka tunnetaan itämaan tietäjien päivänä. Itämaan tietäjät seurasivat tähteä ja lopulta löysivät Jeesuksen Betlehemistä. Itämaan tietäjät edustavat evankeliumitekstissä nimenomaan muita kansoja - siis muita kansoja kuin juutalaisia.

Viittasin aiemmin blogissani siihen, kuinka evankeliumit lähestyvät Jeesuksen syntymää hyvin eri tavalla - mitä ilmeisimmin johtuen siitä, että kirjoittajien painotukset olivat erilaiset. Mitä tapahtui Jeesuksen syntymän jälkeen. Luukaan mukaan he palaavat Nasaretiin. Matteuksen mukaan he lähtevät itämaan tietäjien lähdettyä maanpakoon Egyptiin. Tuosta pakomatkasta ei kukaan muu kerro mitään. Viesti Jeesuksen syntymästä kuuluu kaikkialle.

Valitsin päivän tekstiksi yllä näkyvän Jeesuksen sanan: "Minä olen maailman valo." Valo on elämässä hyvin oleellista. Pimeässä jäävät havainnot tekemättä. Jos elämästään kadottaa valon, toivo on mennyttä. 

Kristillisyyden perusteemat ovat usko, toivo ja rakkaus - näinhän se luonnollisesti on. Jos toivo katoaa on elämä mennyt ohi. Siellä missä on toivoa - siellä elämän asenteeseen liittyy monessa mielessä luottamus. Elämä kantaa eteenpäin.

Itämaan tietäjiin liittyvä kertomus kuvaa sitä, että tuo toivon valo on tarkoitettu kaikille, koko maailmalle - täysin riippumatta taustasta, josta kukin on kotoisin ja lähtöisin.

Me tarvitsemme valoa, vaikka onhan se yön lepo tarpeen. Mutta käydessäni uneen elää toivo siitä, että uusi aamu jälleen koittaa.

Kohti tulevaisuutta

 

"Kuulkaa nyt, te jotka sanotte: "Tänään tai huomenna me lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin, viivymme siellä vuoden, teemme kauppoja ja keräämme hyvät voitot." Ettehän te tiedä, mitä huomispäivä tuo teidän elämäänne! Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu. Näin teidän tulisi sanoa: "Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä.""

Jaak. 4:13–15

Vuosi on vaihtunut. On ensimmäinen päivä vuonna 2024 jKr. Vuosia lasketaan Kristuksen syntymästä lukien. Tosin historian tutkijat ovat todenneet, että Jeesus syntyi mitä ilmeisimmin 7-4 eKr eli tuo vuosiluku ei ole ihan tarkka. No se ei nyt ole oleellista - oleellista olisi kuitenkin muistaa, että nykyinen vuosienlasku liittyy Kristuksen syntymään. 

Tänään olemme vielä nauttimassa Kolin upeista maisemista, huomenna lähdemme Lahteen. Ajatus viittaa ylläolevaan tekstiin ja siihen, että ihmismielessä tehdään tulevaisuutta koskevia suunnitelmia. Mutta tulevaisuus on todellisuudessa auki - enhän oikeasti voi tietää mitä vaikkapa tämä päivä tuo tullessaan.

Elämän luonteeseen kuuluu sen katoavaisuus. Emme tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Toiveita ja suunnitelmia saa olla, mutta elämän lahja on lopulta Herramme käsissä.

Jos itselleni saisin lausua yhden toiveen se voisi olla vaikka tämä: "Herra, suo minun elää tämä vuosi 2024."

Näissä mietteissä tulevaisuutta kohti.