Elämän arvot

 

Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt ”Älä tee aviorikosta”, ”Älä tapa”, ”Älä varasta”, ”Älä himoitse”, samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.

Room. 13:8–10

Monesti olen miettinyt Jeesuksen sanoittamaa  rakkauden kaksoiskäskyä nimenomaan liittäen sen ajatuksissani kymmeneen käskyyn. Miettiessäni olen ajatellut, että siinä Jeesus lopulta tiivisti kymmenen käskyn tavoitteen. Tavoitteena yksinkertaisesti on rakkaus suhteessa Jumalaan ja toisiin ihmisiin.

Tuossa ylläolevassa Paavalin tekstissä roomalaisille huomaan hänen tulkitsevan ajatuksen ihan samalla tavalla. Asiat tiivistyvät näihin arvoihin. Elämän ohjeiksi ei pienet yksityiskohtaiset komennot ja käskyt riitä, kyse on rakkauden toteuttamisesta oli sitten käytännössä kyse mistä tahansa.

Pitääkö elämä nähdä mustavalkoisena tai pitääkö elämää tulkita mahdollisimman ahtaasti ettei vain toimisi väärin? Pitääkö kirkon ovet sulkea? Niinhän sitä tahdotaan meidän aikanamme tehdä tietyille ihmisryhmille. Me ihmiset kun vain olemme erilaisia. Kukin meistä on oma persoonansa.

Kuka siis on lähimmäiseni? Kenelle pidän ovet auki? Muistan siunanneeni myös sellaisen avioliiton aikoinaan, jossa vaimo oli kristitty ja mies muslimi, mutta molemmat halusivat tulla Jumalan siunaamiksi  ja tulivat kirkkoon sitä varten. Elämässä on paljon ihmeteltävää.

Armahtavaisuutta

 

Niihin aikoihin Jeesus kerran kulki sapattina viljapellon laitaa. Hänen opetuslastensa tuli nälkä, ja he alkoivat katkoa tähkäpäitä ja syödä. Fariseukset näkivät sen ja sanoivat Jeesukselle: "Katso nyt, opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä." Mutta Jeesus vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hän ja hänen miehensä olivat nälissään? Hän meni Jumalan huoneeseen ja söi uhrileivät, vaikka niiden syöminen oli sallittua ainoastaan papeille, ei hänelle eikä hänen miehilleen. Tai ettekö ole laista lukeneet, että papit tekevät temppelissä sapattinakin työtä mutta ovat silti syyttömiä? Minä sanon: tässä teillä on enemmän kuin temppeli. Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja', te ette tuomitsisi syyttömiä. Ihmisen Poika on sapatin herra."

Matt. 12:1–8

Elämän asenteilla on usein iso merkitys. Asenteilla luodaan yhteyksiä, rakennetaan tulevaisuutta tai vaihtoehtoisesti rikotaan yhteyksiä ja tuhotaan tulevaisuutta. On kovin helppoa vaatia toisilta milloin mitäkin ikäänkuin käskyt ja määräykset olisivat elämän perusasioita.

Yllä olevassa evankeliumin katkelmassa on kuvaus kohtaamisesta. Jeesuksen opetuslapset olivat kulkemassa sapattina eli pyhäpäivänä pellon reunaa ja taittoivat viljapellosta muutaman tähkän saadakseen nälkäänsä syötävää ja kuinka ollakaan jotkut fariseukset näkivät.

Ongelma ei liittynyt siihen, että he sattuivat taittamaan muutaman tähkän, vaan siihen, että tämä tapahtui sapattina eli viikon seitsemäntenä lepopäivänä, jolloin ei määräysten mukaan saanut tehdä töitä. Taustalla määräyksille oli yksi kymmenestä käskystä: "Muista pyhittää lepopäiväsi."

Samanlainen asenne elää edelleen. Helposti tahdotaan rajoittaa elämän mahdollisuuksia erilaisilla määräyksillä ja käskyillä. Yhteyksiä rikotaan, ovia suljetaan. Milloin miltäkin ryhmältä.

Jeesuksen opetus kuitenkin oli: "Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja." Jeesus asenteissaan on aina ihmisen puolella, rakkauden puolella, välittämisen puolella, auttamisen puolella.