Aika on mielenkiintoinen asia. Adventti aloittaa aina uuden kirkkovuoden. Kirkkovuosi vaihtuu hieman eri aikaan kuin normaali vuosi, mutta aina se merkitsee, että yksi vuosi jää taakse ja uusi alkaa.
Me elämme aina ajassa. Aikaan liittyy eräs mielenkiintoinen piirre. Voimme muistella mennyttä aikaa, elämämme historiaa. On helppo muistella mitä tapahtui eilen tai mitä tapahtui vuosia sitten. Minä esimerkiksi voin muistella mitä tuli tehtyä niiden kahdenkymmenenviiden vuoden aikana, jotka tuli asuttua Lieksassa ja siellä tehtyä töitä pappina.
Tulevaisuuteen meillä tietenkin liittyy kaikenlaisia unelmia, suunnitelmia ja toiveita, mutta toteutuvatko ne vai jäävätkö toteutumatta? Sitä emme voi tietää. Emme voi tietää, koska aikaan liittyy sellainen ominaisuus, että elämme vain tätä hetkeä. Tulevaisuus on aina salaisuus.
Aikaan liittyy myös sellainen ominaisuus, että se on monessa mielessä hyvin rajallinen. Kaikilla meillä on tuttuja, joiden aika tässä ajassa on tullut päätökseen. Niin se vain on jokaisen kohdalla.
Adventin ajan usein mieltää jouluun liittyväksi ajaksi ja toki on se niin, että alkaa olla joulumyyjäisten ja joululaulujen aika. Mutta jos istut ensimmäisenä adventtisunnuntaina kirkonpenkissä, kuulet kuinka Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Kertomus on aivan sama kuin palmusunnuntaina pääsiäisen alla. Adventti muistuttaakin Jeesuksen historiasta siltä osin, kun hän on käymässä viimeisiä askeleitaan maanpäällisen elämänsä aikana.
Ennen tuota matkaa hän totesi seuraajilleen: ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kuin että antaa henkensä ystäviensä tähden.”
Kun mietin oman elämäni viime vuosia eräs käännekohta oli lähes kolme vuotta sitten kun puheestani katosi r-äänne. Vei aikansa ennen kuin selvisi, että kyse oli ALS-taudista. Sen luonteeseen kuuluu, että se etenee askel askeleelta. Ja niin tietenkin on tapahtunut.
Tuollaiset muutokset saavat miettimään menneisyyttä. Pappina sitä tietenkin miettii, että mitähän sitä oikein on tullut tehtyä ja puhuttua. Se sai minut kokoamaan pari saarnakirjaa viimeisiltä pappisvuosilta ja kun vanhoja saarnojaan lueskeli vuosien jälkeen, itsekin yllättyi. Jos pitäisi tiivistää viestini on se yksinkertaisesta tämä: Olet Jumalan rakastama – siksi Hän lähetti Poikansa tänne – rakasta sinä lähimmäisiäsi.
Taakse jäänyt elämä on omaa historiaa, tulevaisuus kätkee salaisuutensa. Ajan rajallisuus on totta, mutta sitä seuraa ikuisuus.
Siunattua adventtiaikaa
Seppo Apajalahti
Koko lehden löydät osoitteesta: https://www.lieksanseurakunta.fi/info-ja-asiointi/seurakuntaviesti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti