”Kun Jeesus sai tietää tästä, hän lähti sieltä. Hänen perässään kulki paljon väkeä, ja hän paransi kaikki sairaat. Hän kuitenkin varoitti heitä puhumasta hänestä julkisesti, jotta toteutuisi tämä profeetta Jesajan lausuma Jumalan sana:
Katso: minun palvelijani, jonka olen valinnut,
minun rakkaani, johon olen mieltynyt.
Minä lasken henkeni hänen ylleen,
ja hän julistaa kansoille oikeuden.
Ei hän huuda eikä riitele,
ei kuulla hänen ääntänsä kaduilla.
Murtunutta ruokoa hän ei muserra,
savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta.
Hän on saattava oikeuden voittoon.
Hänen nimeensä kansat panevat toivonsa.”
Matt.12:15-21
Tätä tekstiä kirjoittaessani istuskelen sairaalan sängyllä. Hoitotoimenpiteitä on tehty ammattitaidolla. Ja näinhän asiat maassamme pääasiassa on. Terveydenhoito on varmasti eräs tärkeimmistä yhteiskuntamme asioista.
Mitä terveydenhoidolla voidaan saada aikaan. Hyvässä tapauksessa sairaasta tulee terve. On myös mahdollista, että terveydenhuollolla helpotetaan elämäntilannetta ja saadaan jopa lisää elinpäiviä. Elämän rajallisuutta sillä ei kuitenkaan milloinkaan voida poistaa. Rajallisuus on osa elämäämme.
Päivän tekstiä edeltää tilanne, jossa fariseukset syyttävät Jeesusta siitä, että hän sapattina paransi käsivammasta kärsivän miehen. Sen jälkeen Jeesus lähti matkaan ja hän paransi sairaita. Huolenpito kuului hänen tehtäviinsä.
Evankeliumin kirjoittaja Matteus saa näiden tapahtumien tiimoilta hänet lainaamaan profeetta Jesajan tekstiä, joka hyvin syvällisellä tavalla kuvaa tuon Jeesuksen osoittaman huolenpidon syvää merkitystä. Elämäntavoillaan hän samalla antaa mallin kristilliselle elämänlaadulle.
Onneksi tämä hoidon ja huolenpidon perinne on saanut vahvan sijan ihmiskunnan keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti