Taloudesta

 

"Joka harjoittaa laupeutta, lainaa lähimmäiselleen,

joka ojentaa kätensä, pitää kunniassa käskyt.

Lainaa lähimmäisellesi, kun hän on puutteessa,

ja maksa oma lainasi ajallaan.

Köyhää kohtaan ole kuitenkin suopea,

älä anna hänen odottaa almuasi.

Pidä huolta köyhästä, niin kuin laki käskee,

älä käännytä apua tarvitsevaa tyhjin käsin pois.

Jaa auliisti rahaa ystävällesi ja maanmiehellesi,

älä anna rahojen ruostua ja tuhoutua kiven alla.

Käytä varojasi Korkeimman käskyjen mukaan,

siitä on sinulle enemmän hyötyä kuin kullasta.

Kokoa varastoja antamistasi almuista,

se pelastaa sinut kaikesta pahasta.

Paremmin kuin luja kilpi tai vahva keihäs

se antaa sinulle suojaa vihollisia vastaan.

Hyvä ihminen ryhtyy lähimmäisensä takaajaksi,

hävytön ja häikäilemätön jättää hänet pulaan.

Älä unohda takaajasi hyvää tahtoa:

hän on pannut itsensä alttiiksi puolestasi.

Syntinen tuhoaa takaajansa hyvinvoinnin,

kiittämätön pettää pelastajansa.

Auta lähimmäistäsi sen mukaan kuin pystyt

mutta varo, ettet joudu itsekin ahdinkoon."

Sir.29:1-2, 8-17, 20

Yllä oleva päivän teksti on mielenkiintoisesta Sirakin kirjasta. Tuo kirja on siis Vanhan Testamentin apogryfinen kirja, kirjoitettu arviolta 180-175 eKr. Olen siis noin 2400 vuotta vanhan tekstin äärellä. Kirja on käytössä ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa, ei juutalaisuudessa eikä protestanttisissa kirkoissa. Mutta teksti on mielenkiintoinen.

Se mikä  herättää minussa sen mielenkiinnon on se, kuinka se iästään huolimatta tuntuu aivan ajankohtaiselta tekstiltä. Sehän puhuu hyvin selvää kieltä siitä, kuinka tulee pitää huolta köyhistä ja varattomista. 

Herättää kysymyksen siitä, kuinka yhteiskuntamme toimii. Tai kysymyksen siitä, millaiset arvot ohjaavat yhteiskuntamme elämää - tai millaisten arvojen tulisi ohjata.

Huolenpito toisistamme kuuluu oleellisena Kristuksen esimerkillään esiin nostamaan ihmiselämän arvoon. Kantakaamme siis toistemme kuormia. Sen tulisi olla kutsumuksemme.