Armollisen käsissä

"Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi,

pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.

Pese minut puhtaaksi rikokseni

ja anna lankeemukseni anteeksi.

Minä tiedän pahat tekoni,

minun syntini on aina minun edessäni.

Sinua, sinua vastaan olen rikkonut,

olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.

Oikein teet, kun minua nuhtelet,

ja syystä sinä minut tuomitset.

Syntinen olin jo syntyessäni,

synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.

Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden –

ilmoita siis minulle viisautesi!

Vihmo minut puhtaaksi iisopilla

ja pese minut lunta valkeammaksi.

Suo minun kuulla ilon ja riemun sana,

elvytä mieli, jonka olet murtanut.

Käännä katseesi pois synneistäni

ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.

Jumala, luo minuun puhdas sydän

ja uudista minut, anna vahva henki."      

 Ps. 51:3–12

Päivän psalmi on sanojensa puolesta hyvin tuttu lähinnä synnintunnustuksen sanoituksena. Kun tänään sen ääreen pysähdyn huomioni kiinnittyy siihen, mihin psalmin kirjoittaja ikään kuin tähtää tai millainen toivomus ja rukous hänellä on synnintunnustuksensa tavoitteena.

Pysähdyn kolmen ajatuksen tai pyynnön äärelle. Ensiksi: "Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden - ilmoita siis minulle viisautesi!" Syyllisyys saattaa sitoa helposti ihmismielen valheen vangiksi, haluun keksiä selityksiä, joilla ei ole tekemistä totuuden kanssa. Totuus ja viisaus kuuluvat yhteen.

Toiseksi psalmin kirjoittaja toteaa: "Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut." Mieli voi murtua, kun syyllisyys paljastuu - kyllähän se varmasti niin on. Mieli onneksi voi elpyä anteeksiannon myötä. Särkyneellä mielellä on mahdollisuus tulla korjatuksi.

Psalmin kirjoittajan kolmas toive: "Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki." Anteeksiannon kokemus, kokemus Jumalan armollisuudesta ja rakkaudesta voi uudistaa ihmismielen ja avata tien eteenpäin.