"Damaskoksessa oli Ananias-niminen opetuslapsi. Herra puhutteli häntä näyssä: "Ananias!" "Tässä olen, Herra", hän vastasi. Herra sanoi: "Mene Suorallekadulle ja kysy Juudaksen talosta Saulia, jota kutsutaan Tarsolaiseksi. Hän rukoilee, ja näyssä hän on nähnyt, että Ananias-niminen mies tulee sisään ja panee kätensä hänen päälleen, jotta hän saisi näkönsä takaisin." Ananias vastasi: "Herra, minä olen monilta kuullut, kuinka paljon pahaa se mies on Jerusalemissa tehnyt sinun pyhillesi. Tännekin hän on tullut ylipappien valtuuttamana vangitsemaan kaikki, jotka huutavat avuksi sinun nimeäsi." Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene, minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä. Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden."
Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja sanoi: "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut – Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä." Samassa oli kuin suomut olisivat pudonneet Saulin silmistä, ja hän näki jälleen. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin. Ruokaa nautittuaan hän taas voimistui."
Ap.t.9:10-19a
Kirkkovuosikalenterissa tämän päivän teksteissä kerrotaan Paavalin elämässä tapahtuneesta suuresta yllätyksestä ja sen myötä täydestä elämän muutoksesta. Kerrottujen tapahtumien aikaan hänet tunnettiin nimellä Saulus Tarsolainen. Hän oli lähtenyt matkalle kohti Damaskosta vangitakseen Jeesuksen opetuslapsia. Matkalla hänet kuitenkin kohtasi yllätys. Jeesus ilmestyi hänelle ja hän menetti näkönsä.
Yllä oleva teksti kertoo, mitä tapahtui Damaskoksessa. Hän kohtaa Ananiaksen, joka puolestaan sai Jeesukselta kehotuksen mennä kohtaamaan Saulia. Ananias sai kuulla, että Kristus oli valinnut Sauluksen asekseen tunnustamaan hänen nimeään.
Ja niin kävi, että Ananias kohdattuaan Saulin kertoi Jeesuksen lähettäneen hänet, jotta Saul saisi näkönsä takaisin. Ja niin tapahtui. Kun Saul toipui, hän nousi ja hänet kastettiin. Muutos Saulin mielessä tapahtui kuin hetkessä.
Näitä vaiheita seuraa sitten uusia vaiheita. Fariseuksena tunnettu Saul nimetään myöhemmin Paavaliksi. Lakihenkinen mies alkaa julistaa evankeliumia. Evankeliumia, joka ylittää kaikki rajat. Ilosanoma ei kuulu vain juutalaisten kansaan kuuluville vaan kaikille, myös pakanoille. Kaikki muut kansathan ovat pakanoita.
Voin kuvitella, että maailma aukeni Paavalille aivan toisenlaisena. Hänen julistamaansa evankeliumia kuvasi Jumalan armo ja rakkaus, joka aukeni Kristuksen uhrautumisen kautta. Armon ja rakkauden kokemus antoivat Pyhälle Hengelle tilan tuoda iloa ja rauhaa ja paljon muutakin hyvää ihmisten sydämiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti