"Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.”
Lainopettaja sanoi hänelle: ”Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.” Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.”"Rakkauden luonteeseen kuuluu herkkyys. Rakastava kuuntelee toista hyvin herkällä korvalla ja huomaa usein pienenkin muutoksen ilmeissä tai olemuksessa.
Tällaiselle rakkauden herkkyydelle on olemassa esteitä – eihän se nimittäin ole ihan tavallista.
Eräs näistä rakkauden esteistä on uskomus. Meidän uskomuksemme säätelevät hyvin vahvasti kykyämme kuulla ja nähdä ihmiset ja asiat aidosti. Ennakkoluulot sumentavat näkökyvyn ja tekevät korvamme kuuroiksi. Omat ajatukset ja oletukset pistävät meidät näkemään olemattomia ja kuulemaan sellaista, mitä kukaan ei sanonut.
On aivan sama, ovatko ennakkoluulomme myönteisiä vai kielteisiä – ne estävät meitä rakastamasta – ja olemasta herkkiä toisillemme.
Jos haluat rakastaa – jos haluat ottaa vakavasti sen Jumalan käskyn, jonka äärellä olemme – silloin kannattaa pysähtyä pohtimaan omia uskomuksia ja ennakkoluuloja, joita me kohdistamme toisiimme.
Leimat, joita toisiimme lyömme, ovat aina vaarallisia ja loukkaavia. Näin, jopa silloin kun nuo leimat ovat sisällöltään eri tavoin imartelevia – ne estävät aidon ja avoimen kohtaamisen.
Rakkauden kaksoiskäsky on Kristuksen käsky, se on Jumalan antama käsky. Jumalan, joka itse on rakkaus.
Uskon niin, että Jumalan rakkaus meitä kohtaan on ennakkoluulotonta, herkkää. Hän ei lyö leimoja – niin kuin Kristus ei lyönyt leimoja, vaan kohtasi kaikenlaisia ihmisiä aidosti. Hän näki ihmisten hädän, sairaudet, syyllisyydet, muiden antamat leimat – ja rakasti. Auttoi. Armahti.
Rakkaus syntyy aina rakkaudesta. Lepääminen Jumalan rakkaudessa – synnyttää rakkautta hänen luomaansa maailmaa kohtaan ja ihmisiä kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti