Salaisuuksien äärellä

 

"Lähetä leipäsi veden yli,

ajan mittaan voit saada sen takaisin.

Talleta omaisuutesi seitsemälle, kahdeksallekin taholle –

ethän tiedä, mitä onnettomuuksia maassa vielä sattuu.

Kun pilvet täyttyvät vedellä,

ne valavat sateen maahan,

ja kun puu kaatuu,

kaatuupa sitten etelässä tai pohjoisessa,

niille sijoilleen se jää.

Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi,

joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata.
Yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy

tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa,

yhtä vähän tiedät Jumalan teoista,

hänen, joka kaiken luo.

Kylvä siemenesi aamulla

äläkä lepuuta kättäsi illan tullen –

ethän tiedä, kummalla kerralla onnistut paremmin

vai onnistutko kenties molemmilla."

Saarn.11:1-6

Vanhan testamentin Saarnaajan kirja, josta tuo päivän teksti on lainaus, on jo lähes kolmetuhatta vuotta vanhaa tekstiä. Teksti on jälleen hyvin mielenkiintoinen.

Jotenkin tekisi mieli ajatella siten, että kolmessa tuhannessa vuodessa ihmisen elämä on muuttunut oleellisesti noilta ajoilta. No tietenkin - on asioita, jotka nykyisin on toisin. Ihmiset ovat liikkuneet hevosten sijaan autoilla reilut sata vuotta tai puhuneet matkapuhelimilla nelisenkymmentä vuotta - on toki tehty kaikenlaisia keksintöjä. Mutta siitä huolimatta - monet noinkin vanhat tekstit tuntuvat siltä, kuin ne olisi eilen kirjoitettu. Sama pätee mielestäni tuohon ylläolevaan tekstiin.

Puhutaan sitten avustamisesta, sijoittamisesta, maailmalla tapahtuvista yllätyksistä - niin ihan samanlaistahan tämä elämä on. Jos sää tuotti yllätyksiä vuosituhansia sitten - yllätyksien äärellä ollaan edelleen. Ne jopa tuntuvat uutisten perusteella vain lisääntyvän. Yhä on ihmiskunnan ahkerasti viljeltävä ja pidettävä kasvustosta huolta - muuten voi käydä huonosti. Ajassa on paljon yhteistä.

Jos Jumalan teot olivat tuolloin salaisuus - on Hänen tekonsa sitä yhä. Jumala on edelleen salattu. Jotain me voimme aavistaa, jotain olemme saaneet kokea. Vapahtajamme avasi ovet niin, että saamme uskoa Jumalan rakkauteen.

On hyvä kuitenkin muistaa, että puhuessamme Jumalasta olemme salaisuuden äärellä. Hänestä puhuessamme, puhumme vain omasta kokemuksestamme tai omista näkemyksistämme. Salaisuus on ja pysyy.

Elämme salaisuuden äärellä - mutta silti saamme luottaa Jumalamme huolenpitoon. Tuo elämä yllätyksiä kuin yllätyksiä.