Kirje

 "Vanhin tervehtii rakasta Gaiusta. Minä rakastan sinua vilpittömästi.

Rakas ystävä, toivon, että sinulle kuuluu joka suhteessa hyvää ja että olet terve; sisäisestihän sinulle kuuluu hyvää. Ilahduin suuresti, kun tänne tulleet veljet kertoivat sinun elävän totuudessa, niin kuin asia onkin. Mikään ei tuota minulle suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni elävän totuudessa."

3.Joh.1:1-4

Ylläoleva teksti on Johanneksen kirjeen alku Gaiukselle. Kirje on hyvin lyhyt, vain yhden luvun pituinen. Tekstin alusta saa vaikutelman, että kirje on todella kirjoitettu tutulle, ehkä jopa ystävälle, ja kirjoittaja toivoo hänelle kaikkea hyvää.

Kirje kuuluu Uudeksi Testamentiksi kutsuttuun kokoelmaan. Kokoelmassahan on evankeliumit, apostolien teot, joukko kirjeitä ja Johanneksen ilmestys. Miten tällainen kokoelma syntyi?

Syntyprosessia en voi tietää tarkemmin. Mutta se minkä tiedän on, että 400- ja 500-luvuilla kirkolliskokouksissa pohdittiin tuota kirjoitusten kokoelman kokonaisuutta ja lopulta päädyttiin kokoelmaan, jonka siis tunnemme Uutena Testamenttina. Alkukristityt pitivät pyhinä kirjoinaan juutalaisten pyhiä kirjoituksia, joista suurin osa sisältyy Vanhana Testamenttina tunnettuun kokoelmaan.

Mielestäni on tärkeä ymmärtää, että kirjoitukset ovat ihmisten kirjoittamia - ne eivät ole tipahtaneet taivaalta. Tekstit on kirjoitettu noin 3000 vuoden aikana. Paavali kirjoitti kirjeensä 50-luvulla ja evankeliumit on kirjoitettu noin vuosina 70-100. 

Viesti Jumalasta on kirkastunut vuosisatojen myötä ja Jeesus avasi näköalan, joka toi meille kaikille toivon ja viestin siitä, että olemme rakastettuja ja siksi kutsuttu rakastamaan myös toisiamme. Kuva on kirkastunut ja elänyt siinä ajassa, jolloin tekstit ovat saaneet muotonsa. Raamatun tekstien äärellä yhtä aikaa elää hyvin inhimillinen aikaan sidottu kokemus ja toisaalta se kirkastaa viestiä Jumalasta, joka rakastaa meitä.