"Minä Paavali, joka olen Kristuksen Jeesuksen tähden vankina, ja veli Timoteus tervehdimme rakasta ystäväämme ja työtoveriamme Filemonia sekä sisartamme Apfiaa, taistelutoveriamme Arkipposta ja sinun talossasi kokoontuvaa seurakuntaa. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.
Minä kiitän Jumalaani aina, kun muistan sinua rukouksissani. Olenhan kuullut sinun uskostasi Herraan Jeesukseen ja rakkaudestasi häntä ja kaikkia pyhiä kohtaan. Rukoilen, että yhteinen uskomme auttaisi sinua käsittämään kaiken sen hyvän, minkä Kristus on meille antanut. Sinun rakkautesi, veljeni, on ilahduttanut ja rohkaissut minua suuresti, sillä sinä olet virkistänyt pyhien mielet."
Fil.1:1-7
Huomaan olevani jälleen Paavalin lähettämän kirjeen äärellä. Kirjeen saajana on Filemon ja hänen luonaan kokoontuva seurakunta.
Kirjeen alkusanoissa huomaan kiinnittäväni huomioni kahteen nähkökulmaan. Ensimmäinen näkökulma on tämä: "Rukoilen, että yhteinen uskomme auttaisi sinua käsittämään kaiken sen hyvän, minkä Kristus on meille antanut."
Kristillisen uskon ydin on siinä hyvässä, minkä Kristus on meille antanut. Mitä se on? Kun evankeliumeista seuraa hänen elämänpolkuaan voi helposti tehdä havainnnon, että hän pyrkii auttamaan kohtaamiaan ihmisiä, erityisesti hädänalaisia. Hän parantaa sairaita, auttaa köyhiä, ruokkii nälkäisiä, julistaa anteeksiantoa syntisille, jopa herättää muutaman ihmisen kuolleista. Ja rakkautensa vuoksi hän suostuu uhriksi kaikkien meidän puolestamme.
Toinen näkökulma on tämä:"Sinun rakkautesi, veljeni, on ilahduttanut ja rohkaissut minua suuresti, sillä sinä olet virkistänyt pyhien mielet." Paavali toteaa iloitsevansa siitä, että Filemon virkistää toisten mielet. Ajattelen, että se parhaimmillaan on krisityn tehtävä, virkistää toisia ja synnyttää sitä kautta iloa.
Kun mietin aikaamme - ja arvelen, että sama ongelma on liittynyt koko kristinuskon aikakauteen - kuva kristillisyydestä ei kuitenkaan ole tällainen. Välillä yhteys, jota tiedämme Kristuksen toivoneen, tuntuu olevan kuin katkolla. Erilaiset mielipiteet, käsitykset, kuvat uskosta vain särkevät yhteyttä ja särkee sen yhteyden, joka kristittyjen välillä tulisi vallita.
Tämä on helppo tiedostaa, kun tiedämme ja ensimmäisinä vuosisatoina kristikunnan hajonnen erilaisiin kirkkokuntiin - tai kirkkomme sisällä erilaisiin herätysliikkeisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti