"Älkää loukatko sen enempää juutalaisia kuin kreikkalaisiakaan älkääkä liioin Jumalan seurakuntaa. Minäkin yritän aina tulla toimeen kaikkien kanssa; en etsi omaa etuani vaan muiden ihmisten parasta, jotta he pelastuisivat."
1 Kor.10:32,33
Näitä Paavalin tekstejä on tullut viime aikoina luettua. Hyvin vahvasti pintaan nousee teema, joka yllä lainatussa tekstin katkelmassa nousee esille.
Tuota lainausta edeltää kohta, jossa Paavali toteaa: "Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan vai toisten parasta." Hän kuvaa sitä, että jos joku kutsuu kotiinsa syömään niin mene ja syö. Syö riippumatta siitä, mitä hän tarjoaa - kuitenkin niin, ettää ainoa poikkeus on se, että jos hän sanoo syötävää lihaa uhriksi, jätä syömättä. No - meidän aikanamme ei tuollaista tilannetta kuvitella.
Mutta se mikä on siis oleellista, että toisia ei tule loukata. Kaikki syötävä ruoka on Jumalan luomaa ravintoa.
No - ruoka ei tässä tekstissä ole se oleellinen asia. Oleellinen asia on, että ei etsitä omaa vaan lähimmäisen etua. Siitä seuraa hyvää. Siinä toteutuu rakkauden kaksoiskäskyn näkökulma: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Kristillisyydessä oleellista on rakkaudellinen asenne muihin - se tärkeämpänä kuin oppilauselmat. Rakastettu ja armahdettu on kutsuttu toteuttamaan Jumalan rakkautta tässä maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti