"Neljätoista vuotta myöhemmin menin uudelleen Jerusalemiin Barnabaksen kanssa ja otin mukaan myös Tituksen. Menin sinne kokemani ilmestyksen johdosta. Tein siellä selkoa evankeliumista, jota julistan kansojen keskuudessa; puhuin yksityisesti seurakunnan arvohenkilöille. Tahdoin varmistautua siitä, ettei kaikki vaivannäköni menisi hukkaan. Ei edes seuralaistani Titusta, joka on kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseään. Tosin joukkoomme oli tullut eräitä valeveljiä urkkimaan, millaista on se vapaus, jonka me olemme Kristukselta Jeesukselta saaneet. Heidän tarkoituksenaan oli saattaa meidät lain orjuuteen. Mutta me emme hetkeksikään antaneet heille periksi, jotta evankeliumin totuus säilyisi teille puhtaana."
Gal.2:1-5
Uskonpuhdistaja Luther totesi joskus hyvin viisaasti: Uskossa kristitty on vapaa eikä kenenkään orja. Rakkaudessa kristitty on sidottu ja kaikkien orja.
Usko ja rakkaus ovat kristinuskon keskeisiä termejä. Kun kysymme, kuinka voin kelvata Jumalalle - vastauksena eivät ole mitkään lakipykälät. Kun teet niin ja näin ja jätät jotain tekemättä - voit pelastua. Näin ei siis ole evankeliumin mukaista. Suhteessa Jumalaamme olemme vain ja ainoastaan Vapahtajan rakkauden varassa.
Kun taas puhumme rakkaudesta, se on ehdoton kutsumuksemme. Siinä meidät on kutsuttu palvelijan rooliin. Mutta tällä ei ole tekemistä Jumalalle kelpaamisen kanssa.
Monesti tuntuu, että asiat kääntyvät päin vastoin. Lähimmäisiin suhtaudutaan kuin ei mikään sitoisi tai velvoittaisi. Sen sijaan jumalasuhteessa ollaan vain lakipykäliin sidottu. Tällainen on evankeliumin vastaista selvästi.
Galatalaiskirjeen katkelma kuvaa Paavalin matkaa Jerusalemiin varmistamaan, että hänen löytämänsä evankeliumin aarre tulee hyväksytyksi myös siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti