Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija, Jaakobin veli, tervehtii kutsuttuja, joita Isä Jumala rakastaa ja varjelee Jeesusta Kristusta varten. Tulkoon laupeus, rauha ja rakkaus yhä runsaampana osaksenne.
Rakkaat ystävät, rakentakaa te edelleen elämäänne pyhimmän uskonne perustalle, Pyhässä Hengessä rukoillen. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa, että Herramme Jeesus Kristus armossaan johtaa meidät iankaikkiseen elämään. Armahtakaa niitä, jotka epäilevät. Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta! Toisia taas säälikää kavahtaen heitä, inhotkaa jopa heidän ruumiinsa tahraamaa vaatetta.
Juud. 1-2,20-23
Juudas, Jaakobin veli sai myös kirjoittamansa kirjeen Uuden Testamentin kokoelmaan. Kirjehän on hyvin lyhyt - vain yhden luvun mittainen. Mutta sanat, jotka hän kirjeeseensä valitsi olivat keskeiset ja tärkeät.
Hänkin muistutti kirjeen vastaanottajia ja muistuttaa yhä meitäkin, joita Isä Jumala rakastaa. Hän rohkaisee rakentamaan elämää uskon perustalle. Mitä se on? Ymmärrän hänen tarkoittavan sellaista elämän asennetta, jossa rukoillen ja rakastaen tuetaan lähimmäisiä.
Toivon viestiin liittyy muistutus siitä, että Herramme Jeesus Kristus johtaa meidät iankaikkiseen elämään. Sana muistuttaa siitä, että elämä täällä ajassa on rajallista, mutta kuoleman rajan ylityksen jälkeen elämä onkin iankaikkista. Mitä se tarkoittaa ja millaista se on - se on luonnollisesti meille tässä ajassa eläville suuri salaisuus. Mutta usko kantaa eteenpäin.
Uskon tukeminen kuuluu kristityn elämään. Kyse ei ole siitä, että joka välissä pitäisi ryhtyä saarnaamaan. Pääosin lienee kyse armahtavasta ja rakastavasta asenteesta. Se antaa tukea ja synnyttää uskoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti