Missä on taivas?

Herra, sinä olet minut tutkinut,

sinä tunnet minut.

      Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät,

      jo kaukaa sinä näet aikeeni.

Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,

perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.

      Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa,

      jota sinä, Herra, et tuntisi.

Sinä suojaat minua edestä ja takaa,

sinä lasket kätesi minun päälleni.

      Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä,

      siihen ei ymmärrykseni yllä.

Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta,

minne voisin paeta sinun edestäsi?

      Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä,

      vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.

Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin

tai muuttaisin merten taa,

      sielläkin sinä minua ohjaat,

      talutat väkevällä kädelläsi.

Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä,
yö peittää päivän valon",

sinulle ei pimeys ole pimeää,

      vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste,

      pimeys kuin kirkas valo.

Ps. 139:1–12

Sinä tunnet minut - toteaa psalmin kirjoittaja. Se on hyvä kokemus. Missä olen? Minne menen? Senkin Jumala tietää.

Olen monessa yhteydessä vuosien varrella todennut, että eräs elämän peruskysymyksiä on: Kuka minä olen. Mikä on se minä itse?

Onhan asia tietenkin jossain määrin varmaan itse kullekin selvä, mutta kuitenkin siihen voi liittyä omat arvoituksensa varsinkin riippuen tilanteesta, jossa elämänsä aikana elää.

Minulle aika on käynyt yhä vaikeammaksi. Kuka minä olen? Olen vuosien varrella iloinnut siitä, että olen saanut olla hyvin monien ihmisten kanssa kontaktissa. Olemme jutelleet, vaihtaneet kuulumisia. Mutta te, jotka minut tunnette, tiedätte tilanteen muuttuneen oleellisesti.

Ennen saatoin pysähtyä juttelemaan kenen kanssa tahansa. Nyt heilautan vain kättäni tutuille. Jos satun istumaan pöydässä, jossa tutut ihmiset juttelevat on minun osani vain kuunnella. Normaaliin keskusteluun en vain ehdi mukaan, koska puhuminen käy vain apuvälineen kautta ja kirjoittamiseen aina menee oma aikansa. Ja äänikin liian hiljainen.

Toki ajatuksensa voi ilmaista. Mutta ajatukset ovat usein hyvin pelkistettyjä ja lyhyesti ilmaistuja. Näin se vain menee. Kuka minä olen?

Se, että mikään ei Jumalalta ole salattuna, tuntuu tietenkin hyvältä. Hän tietää missä mennään. Hän on läsnä - missä sitten olemmekin.

Missä on taivas? Yläpuolella? Alapuolella - siis maapallon alapuolella. Onko taivaalla ja avaruudella tekemistä toistensa kanssa? Missä Jumala on? Missä Vapahtajamme? Onko enkelit lähellä vai kaukana? Millainen on todellisuus?

Missä olenkin - Hän on läsnä. Siinä meidän toivomme.