"Sinä elät iäti, ajasta aikaan.
Jo ammoin sinä laskit maan perustukset,
sinun kättesi työtä ovat taivaat.
Ne katoavat, mutta sinä pysyt.
Ne kuluvat loppuun kuin vaate,
sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa,
ja ne vaihtuvat uusiin.
Mutta sinä olet iäti sama,
sinun vuotesi eivät lopu."
Psalmi 102:26-28
Elämän jonkinlainen kiertokulku on monessa mielessä tuttu asia. Yksinkertaisimmillaan sen havaitsee normaalista vuoden kierrosta. Näin Suomessa eli pohjoisella puolella maapalloa - tulee näihin vuodenaikoihin syksy ja vähitellen luonto tuntuu kuin haituvan kuihtuessaan. Kukat lakkaavat kukkimasta, lehdet menettävät vihreytensä ja irtoavat puista. Tosin tänä vuonna kesä on tuntunut jatkuvan poikkeuksellisen pitkään.
No tietenkin tuttua on se, että keväällä tilanne on taas toinen. Kasvit aloittavat kasvunsa, luonto muuttuu heleän vihreäksi.
Välillä olen miettinyt sitä, kuinka tällä maapallolla on eletty hyvin toisenlaisia aikoja. Viime aikoina televisiosta tuli sarja, jossa kuvattiin dinosaurusten historiaa. Ajatuksena se on hyvin mielenkiintoinen. Täällä on ollut aika, jolloin eläinkunta on ollut hyvin toisenlainen. Ymmärtääkseni ihmisistäkään ei ollut tietoakaan.
Sitten syystä tai toisesta tuo aika jäi taakse ja alkoi selvästi toisenlainen aikakausi. Muun muuassa meidän ihmisten aikakausi. Miksi näin yhtäkkiä kävi - on ainakin minulle lähinnä arvoitus.
Maapallon tulevaisuudesta jälleen keskustellaan. Siihen vaikuttava oleellinen asia on ilmastonmuutos. Onko mahdollista, että tämä meidän aikakautemme on käymässä kohti loppuaan? Niinhän käy, jos elämän edellytykset katoavat. Mielenkiintoista. Löytäänkö elämä uusia muotoja?
Samaa tuhoa luonnollisesti lisäävät myös ihmisten sotiminen keskenään, erityisesti kun uhkana on tulevaisuudessa ydinaseiden käyttö. Silloin tuhot voivat tapahtua lähes hetkessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti