"Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon. Jumalalle kiitos, te jotka olitte synnin orjia, olette nyt tulleet koko sydämestänne kuuliaisiksi sille opetukselle, jonka ohjattavaksi teidät on uskottu."
Room.6:15-17
Mikä minua ohjaa? Mikä saa minut valitsemaan elämäni suunnan? Mikä ohjaa päätöksiäni, Mikä ratkaisujani?
Jos elää elämäänsä tavoitteena olla kuuliainen Jumalalle - kokeeko olevansa pakotettu? Uskallan ajatella, että niin ei ole. Kokemus siitä, että saa olla armahdettu ja rakastettu - antaa elämälle sisältöä, kutsumusta ja mieltä.
Edellisessä kirjoituksessa kävin läpi Paavalin ajattelun ja kokemuksen muutosta, jonka ydin oli se, että Kristus on lain loppu. Kokemus armahduksesta kutsuu toisenlaiseen asenteeseen - rakastaminen ei ole käskemistä. Lähestymiskulma elämään ja lähimmäisiin on toinen.
Amen
VastaaPoista