"Jumala, minun Jumalani,
sinua minä odotan,
Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua
ja uupuu autiomaassa ilman vettä.
Pyhäkössä saan nähdä sinut,
kokea sinun voimasi ja kirkkautesi.
Suurempi kuin elämä on sinun armosi.
Minun huuleni ylistävät sinua.
Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän,
minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi."
Psalmi 63:2-6
Kulunutta viikkoa olen viettänyt ALS-potilaiden ja heidän puolisoittensa sopeutumisvalmennuskuntoutuksessa. Eräs tematiikka, joka täällä luonnollisesti elää on se, että tähän tautiin ei ole paranemista odotettavissa. No se on tietenkin meille kaikille jo tutuksi tullut asia.
Elämän rajallisuus on hyvin totta. Ymmärrän, että psalmin kirjoittajakin toteaa: "Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua..."
Elämän rajallisuus kuuluu kaikille. Se kuuluu niin sairaille kuin terveille. Elämällä on vain rajansa. Jossain vaiheessa herää todennäköisesti myös kaipaus Jumalan luokse - pääsy rajan toiselle puolelle. Milloin niin käy - sitä ei kukaan tiedä. Tänään on tärkeä elää tätä päivää.
Ylläoleva kuva on tänään kuvattu Punkaharjun hautausmaan sodassa kaatuneiden hautausmaalta. Hautoja oli runsaasti. Jokaisessa hautakivessä luki, missä tuo raja oli ylitetty eli missä kaatuminen oli tapahtunut.
Tänään elämme tätä päivää. Täyttyköön sydän kiitoksesta Jumalalle, joka on tämän päivän elettäväksi antanut.
❤️
VastaaPoista