Muistakaa

 

"Pysyköön veljesrakkautenne elävänä. Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä. Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itse kahleissa heidän kanssaan, muistakaa kidutettuja, tunteehan teidänkin ruumiinne kivun.
Pitäkää avioliitto kaikin tavoin kunniassa älkääkä häpäiskö aviovuodettanne, sillä Jumala tuomitsee siveettömät ja avionrikkojat.
Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut:
– Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää.
Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa:
– Herra on minun auttajani, siksi en pelkää.
Mitä voisi ihminen minulle tehdä?"

Hepr. 13:1–6

Kun pysähdyn päivän tekstin äärelle siitä aivan kuin katoaa se, että se tekstinä on lähes kaksituhatta vuotta vanha. Se istuu niin hyvin myös tähän päivään ja sen kuvaamat arvot tuntuvat hyvältä.

Heprealaiskirjeen kirjoittajan henkilöllisyys on auki. Sitä ei ole Raamattuun kirjattu eikä tietääkseni ole lainkaan tiedossa. Paikkansa se kuitenkin sai aikanaan, kun kirkolliskokouksessa 300-luvulla päätettiin Uuden testamentin kokoonpanosta.

Jos tuohon tekstiin haluaisin jotakin lisätä voisin vaikka lisätä: "Muistakaa turvapaikanhakijoita." On tietenkin ymmärrettävää, että uutisissa viime aikoina esillä ollut asia siitä, kuinka Venäjä pakottaa turvapaikanhakijoita maahamme.

Ymmärrettävää mielessäni on se, että Suomessa halutaan huolehtia maamme turvallisuudesta. Uhkana on se, että itänaapurimme haluaa tavalla tai toisella uhkailla Suomea ja rikkoa kansainvälisiä määräyksiä.

Mutta mielestäni tärkeä asia muistaa on se, että heidän uhrikseen joutuneet muista maista tulleet ovat heidän toimiensa uhreja. Heidät on pakotettu pyrkimään Suomeen. Tästä syystä mielestäni Suomi ei saa aiheuttaa turvanpaikan hakijoille uhkaa vaan päin vastoin auttaa heidät turvaan. Nuo henkilöt eivät ole maamme uhka - uhka on heidän takanaan.

Päivän tekstissäkin arkeen kuuluva lähimmäisen rakkaus saa sanoitusta. Turva on elämässä tärkeää.