"Miten siis on? Olemmeko me muita parempia? Emme lainkaan. Olen jo esittänyt sen syytöksen, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin vallassa. Onhan kirjoitettu:
– Ei ole yhtäkään vanhurskasta,
ei yhtäkään ymmärtäväistä,
ei ketään, joka etsii Jumalaa.
Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi.
Ei ole ketään, joka tekee hyvää,
ei ainoatakaan.
Heidän kurkkunsa on avoin hauta,
heidän kielensä puhuu petollisesti,
huultensa takana heillä on kyykäärmeen myrkkyä,
heidän suunsa on täynnä katkeria kirouksia.
Nopein jaloin he rientävät vuodattamaan verta,
tuhoa ja kurjuutta he jättävät jälkeensä.
Rauhan tietä he eivät tunne,
jumalanpelko on heille vieras.
Me tiedämme, että lain sanat kohdistuvat niihin, joilla on laki. Näin ei kukaan voi väittää vastaan, vaan koko maailma joutuu Jumalan tuomion alaiseksi. Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on."
Room. 3:9–20
Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai on nimeltään tuomiosunnuntai. Tuon teeman äärelle sopii hyvin yllä oleva Roomalaiskirjeen katkelma. Katkelma muistuttaa siitä yksinkertaisesta todellisuudesta, että kaikki ihmiset ovat syntisiä.
Jos mietimme omaa elämäämme, menneisyyttä, kokemuksiamme - niin onko mahdollista, että kaikkea elämän kokemusta leimaisi vain viattomuus ja puhtaus. Enpä usko, että se on mahdollista. Syyllisyyden kokemus lienee kaikille tuttu kokemus - ainakin siinä tapauksessa, että oma mielemme on terve.
Paavalin kuvaa sitä, mikä on lain tarkoitus. Laki tulee helposti käytetyksi hyväksymisen mittarina. Tyyliin: Jos haluat kelvata Jumalalle, täytä laki. Mutta se ei ole lain tarkoitus, laki ei yksinkertaisesti toimi niin. Lain tarkoitus on avata näkemään, mitä on synti, mitä sillä tarkoitetaan.
Luther avasi yksinkertaisesti kristinuskon ytimen. "Yksin uskosta. Yksin armosta. Kristuksen tähden." Armahdetuksi ja rakastetuksi tulemisen kokemus avaa elämän uudella tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti