”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Matt. 25
Pieni katkelma saarnasta vuodelta 2017.
Tuomio.
Rakkaat kristityt. Minusta tuntuu, että tuomari on tänään täällä – lähempänä kuin arvaammekaan. Hän on kunkin omassa sydämessä – niin lähellä, ettei lähemmäksi pääse. Se tuomari ei päästä meitä helpolla, se tuomari on usein hyvin armoton. Tuomari, joka jaksaa muistuttaa uudelleen ja uudelleen.
Tuomio.
Omantunnon ääntä on usein sanottu Jumalan ääneksi. Voi se sitä joskus toki ollakin – mutta ei aina. Omatunto voi joskus olla hyvin armoton. Silloin kun se on armoton ja on vetämässä meitä toivottomuuteen tai epätoivoon – ääni ei ole Jumalan ääni, vaan sielunvihollisen ääni. Jumala ei kutsu ketään epätoivoon.
Tuomio.
Päivän evankeliumi muistuttaa meitä siitä, kuka on tuomarimme. Hän on itse Kristus. Kristuksen ensimmäinen sana on: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat.” On hyvä muistaa, että meidän Vapahtajamme, Jeesus, toivottaa uudelleen ja uudelleen tervetulleeksi. Siitä kertovat evankeliumit kerta toisensa jälkeen. Olet tervetullut, sinua odotetaan, sinua kutsutaan. Jumala kutsuu elämään, iankaikkiseen elämään. Jeesus on Vapahtaja, ei ahdistaja. Hän ei pelottele, hän toivottaa tervetulleeksi. Kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti