"Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana ”tänä päivänä” on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.
Kirjoituksissa siis sanotaan:
- Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,
älkää paaduttako sydäntänne
niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan."
Hepr. 3:12–15
Kirkkovuoden kaksi viimeistä teemaa liittyvät tavalla tai toisella elämään liittyvään vastuuseen ja elämän rajallisuuteen.
"Niin kauan kuin tuo sana "tänä päivänä" on voimassa. On elämän vaiheita , jolloin elämän rajallisuus on tietyllä tavalla kaukainen asia. Se ei tule mieleen, koska päivä toisensa jälkeen tuntuu itsestään selvältä ja elämän rajallisuus ei nouse mieleen.
Minulla elämän tilanne on nykyisin toisenlainen. Jo pitkään on jokainen päivä alkanut mielessä kiitoksella Jumalalle, että olen saanut nousta uuteen päivään. Elämä ei tunnu enää lainkaan itse selvältä. Jokainen päivä voi olla viimeinen.
En tarkoita, että pelkäisin elämäni loppuvan minä hetkenä tahansa yllättäin, mutta itsestään selvyys ei sairauden myötä enää jatku, niinkuin joskus nuorempana.
Kirjeen kirjoittaja kehottaa pitämään kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen on tullut päästyä. Tuo yhteys, joka tekee meidät osallisiksi Kristuksesta, Jumalan rakkaudesta, jonka hän avasi ihmiskunnalle rakastamalla ja antamalla itsensä uhriksi.
❤️
VastaaPoista