Hoosianna

 

"Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.”
    Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: ”Miksi te viette varsan?” He vastasivat: ”Herra tarvitsee sitä.” He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle.
Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat:
      - Siunattu hän, kuningas,
      joka tulee Herran nimessä!
      Taivaassa rauha,
      kunnia korkeuksissa!
    Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”"

Luuk. 19:28–40

Tänään vietetään ensimmäistä adventtisunnuntaita. Uusi kirkkovuosi on jälleen saanut alkaa.

Jeesus saapuu pääsiäisen aikaan Jerusalemiin ja saa uskomattoman vastaanoton. Hän ratsastaa kaupunkiin aasin varsalla ja Jeesuksen seuraajien joukko alkaa ylistää häntä. On aika laulaa hoosiannaa eli rukoilla Herra armahda.

Jeesuksen saapumisesta kaupunkiin eivät kaikki olleet kuitenkaan iloisia eivätkä valmiina kiittämään. Fariseukset jopa kehottivat Jeesusta kieltämään opetuslapsiaan. Jeesus vastasi heille: "Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat."

Itse sain tänäiltana olla Tuomasmessussa, jossa Lahden Gospelkuoro oli laulamassa. Vielä vuosi sitten olin tuossa joukossa. Tänään istuin penkissä. Laulaminen on osaltani päättynyt. En voi laulaa mitään. Hoosiannakin jäi ensimmäistä kertaa laulamatta. Ja voin kertoa, että tuo kokemus kosketti kyllä hyvin syvälle.

Se, että oma vamma sulkee suun, sammuttaa laulun, herättää kaipuun johonkin menneeseen, ei kuitenkaan vie toivoa, jonka Kristus meille toi. Suu vaikenee - sydän laulaa ja kiittää.