"Jeesus puhui kansalle ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”"
Joh. 8:12
Tänään on loppiainen, tuo pyhäpäivä, joka tunnetaan itämaan tietäjien päivänä. Itämaan tietäjät seurasivat tähteä ja lopulta löysivät Jeesuksen Betlehemistä. Itämaan tietäjät edustavat evankeliumitekstissä nimenomaan muita kansoja - siis muita kansoja kuin juutalaisia.
Viittasin aiemmin blogissani siihen, kuinka evankeliumit lähestyvät Jeesuksen syntymää hyvin eri tavalla - mitä ilmeisimmin johtuen siitä, että kirjoittajien painotukset olivat erilaiset. Mitä tapahtui Jeesuksen syntymän jälkeen. Luukaan mukaan he palaavat Nasaretiin. Matteuksen mukaan he lähtevät itämaan tietäjien lähdettyä maanpakoon Egyptiin. Tuosta pakomatkasta ei kukaan muu kerro mitään. Viesti Jeesuksen syntymästä kuuluu kaikkialle.
Valitsin päivän tekstiksi yllä näkyvän Jeesuksen sanan: "Minä olen maailman valo." Valo on elämässä hyvin oleellista. Pimeässä jäävät havainnot tekemättä. Jos elämästään kadottaa valon, toivo on mennyttä.
Kristillisyyden perusteemat ovat usko, toivo ja rakkaus - näinhän se luonnollisesti on. Jos toivo katoaa on elämä mennyt ohi. Siellä missä on toivoa - siellä elämän asenteeseen liittyy monessa mielessä luottamus. Elämä kantaa eteenpäin.
Itämaan tietäjiin liittyvä kertomus kuvaa sitä, että tuo toivon valo on tarkoitettu kaikille, koko maailmalle - täysin riippumatta taustasta, josta kukin on kotoisin ja lähtöisin.
Me tarvitsemme valoa, vaikka onhan se yön lepo tarpeen. Mutta käydessäni uneen elää toivo siitä, että uusi aamu jälleen koittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti